28 Apr 2014

#arkihaaste

En ollut kovin innostunu arkihaasteesta ennen seuraavan minulle tuntemattoman ihmisen FB-kommentin lukemista: 

"[...] Aattelin, et ois ihan hauska osallistua tähän, koska tällä on kuitenkin paljon tutkimuksellista arvoa. Niin moni on osallistunut kuvaamalla arkipäiväänsä, joka meillä kaikilla on erilainen, vähän samanlainen [...]"

Mutta se tutkimuksellinen arvo! Oon nykyään tosi huono kantamaan mukanani kameraa, mutta oon valmis raportoimaan välähdyksiä arjestani viiden päivän ajan vähintään tekstimuodossa. Aloitetaan tästä sunnuntaista 27.4.2014.

Mun uus sunnuntaitraditio on käydä aamulenkillä. Yks ihana puolituntematon tyyppi parkour-ryhmästä näki mun aina treenaavan ilman kenkiä - mulla kun ei oo tähän asti ollu minkääntyyppisiä treenikenkiä. Nytpä on. Kyseisellä kaverilla on kuulemma paljon tuttuja, joilla on liikaa käyttämättömiä tavaroita, lenkkarit mukaanlukien. Ihan mahtavaa tällainen, varsinkin täällä päin maailmaa, jossa ihmisillä ei yleisesti ottaen oo turhia tavaroita tai niitä harvemmin lahjoitetaan puolitutuille. Toivottavasti tää mun sunnuntaitraditio on pitkäikäinen.

Aamupäivällä kävin torilta vihanneksia ja hedelmiä (tori on laiton kyhäelmä myyntikojuja kulman takana aina torstaisin ja sunnuntaisin). Puoli kiloa sipuleita, kilo tomaatteja, kolme paprikaa, lehtimangoldinippu. Kilo mandariineja, kilo banaaneja, kaksi avokadoa ja mango. Persikoita ei enää ole saatavilla, mutta sitrushedelmät ovat palanneet valikoimiin. Täällä tulee syötyä kausiruokaa - muuta ei ole. Yritin myös ostaa oliiviöljyä, mutta se oli loppunut edellisenä päivänä. Toisella kertaa sitten.

Kotiin palattua innostuin laittamaan ruokaa tavallista ahkerammin: lehtimangoldit päätyivät pataan ja myöhemmin pannuun valkosipulin ja öljyn kera. Kaveriksi tein täysjyväsämpylöitä, joista tosin onnellisesti unohtui pari ainesosaa, mutta ei se mitään. Väsäsin myös rusiinakeksejä itsekeksimälläni reseptillä (niistä ei sattuneesta syystä jäänyt uupumaan yhtään ainesosaa!), juttelin New York Cityssä asuvan kaverin kanssa ja nautin päivän matet.

Iltapäivällä siirryin toisen uuden harrastuksen pariin: piirtämään. Se on siitä mukavaa puuhaa, että samalla voi tutustua uuteen musiikkiin (kuten rauhalliseen ambienttimusaan, saksankieliseen räppiin tai reippaaseen gypsy jazziin) tai kuunnella dokkareita. En oo koskaan pitänyt itseäni luovana ihmisenä, koska olin sitä mieltä, ettei mulla vaan oo taiteellista taipumusta, mutta nähtyäni tämän (ja pari muutakin) TED Talkin tajusin, että moinen on ihan höpölöpöä. Kaikki ihmiset on luonnostaan luovia. Piirtäminen on meditatiivista ja motoriikkaa kehittävää tekemistä, luo hyvänolon tunnetta ja tuloksena on jotain konkreettista itse tehtyä.

Iltasella kirjoittelin ja myöhemmin tanssahtelin lempikämppikseni kanssa nostalgiatunnelmissa Shakiran tahtiin - tää iltatanssahtelu on myös vakiintunut lähes jokapäiväiseksi tavaksi, musiikki vain vaihtelee mielentilan mukaan. Mulla on ihan mahtava kämppis, joka lähtee mukaan kaikenlaiseen hullutteluun, kuten nyt vaikka näihin iltatansseihin.

Tää postaus tulee vähän viiveellä. Toimimaton tahi jatkuvasti katkeileva nettiyhteys on nimittäin myös mun arkipäivää, mutta ei anneta sen haitata - tulee paremmin keskityttyä piirtelemiseen, lukemiseen ja muuhun luovaan ja kehittävään.

No comments:

Post a Comment