27 Aug 2013

Arjesta, uudesta kodista ja argentiinalaisesta yliopistosta

Oon nyt hengaillut tällä puolella maailmaa jo yli kuukauden verran ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että nää yhteensä viis kuukautta ei oo läheskään tarpeeksi. Toki aavistin sen jo ennen vaihtoa, mutta nyt se ainakin on aivan selvää, etten yhden lukukauden aikana pysty millään pääsemään argentiinalaiseen elämään kunnolla mukaan. Varmaan tuun joulukuussa toteamaan, että justhan mä vasta saavuin ja nyt sitä pitää jo palata takaisin.. Saapa nähä. Hassua, että mulla on täällä näinkin kotoisa olo, onhan La Plata ja Halle lähes toisensa vastakohtia, mutta hyvä vaan että oon sopeutunut :)

La Platan ikkunamaisemia, ei tosin omasta ikkunastani. Mun ikkunasta nimittäin näkyy vain meidän keittiö! :)
Ekoina viikkoina reissasin spontaanisti Paraguayhin ja Brasiliaan. Edellisviikonloppuna puolestaan mennä suhautin Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon - tuttuun tapaan varasin lipun vasta muutamaa tuntia ennen lähtöä. Reissu oli mahtava, mutta hiljalleen alkaa matkakassan pohja pilkottaa ja jatkossa meen vaan liftillä tai nökötän täällä. (Niin siinä vaan kävi, että päädyin lopulta sittenkin lähtemään Tigreen, mutta matka tuli maksamaan vain muutaman euron, joten mikäs siinä.) Täällä nököttäminenkään ei tosin haittaisi yhtään, oon nimittäin jo onnistunut hankkimaan ensimmäisen yliopistokaverin ja kotiutunut tänne asumukseeni paremmin kuin hyvin - mulla on ykstoista kämppistä, että tylsää ei ehi tulla!

Me asutaan talossa, jota meidän vuokranantaja (joka ei onneksi asu täällä, vaikka ihan lepposa onkin) kutsuu casa antiguaksi, eli vanhaksi taloksi. Vanha tää onkin, mutta ei saksalaisessa romanttisessa (ja remontoidussa) mielessä. Argentiinalainen vanha paljastui nimittäin vessan huuhtelun toimimattomuudeksi, homesieniksi keittiön kaapissa ja puhdistumattoman likaisiksi lattioiksi. Myönnetään, että meni jonkun aikaa tottua siihen, että vessan seinä on täynnä pieniä kärpäsen näköisiä hyönteisiä ja että pesukoneesta puuttuu kansi, mutta kärpäset ei ainakaan tähän asti oo hyökännyt kimppuun ja pesukone toimii myös ilman kantta, kunhan kannen sensoria vain painaa veitsen terällä :)

Meidän keittiö, tällä kertaa yllättävän siistissä kunnossa.
Sisäpiha ja vasemmassa reunassa mun ikkuna! :)
Yliopistosta tykkään tosi paljon! Se on, kuten arvata saattaa, ihan erilaista kuin saksalaisen yliopiston käyminen - ainoastaan organisaatio on molemmissa yliopistoissa samanlaista (eli yhtä huonoa). Kummassakaan yliopistossa ei nimittäin kukaan koskaan tiedä, kenen puoleen ongelmineen tulisi kääntyä, mutta tää tuli tutuksi myös pienessä suomalaisessa lukiossa, että kyseessä taitaa olla universaali kompastuskivi.

Argentiinalainen yliopisto on paljon eläväisempi kuin saksalainen vastineensa. Saksassa luennoilla ollaan hiljaa ja tehdään muistiinpanoja, täällä opiskelijat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa professorin kanssa. Opiskelijat voivat milloin tahansa ilmaista omat huomionsa tai kritiikkinsä (viittaamatta tietenkin) ja professori haastaa opiskelijan mielipiteen esittämällä kiperiä lisäkysymyksiä ja vaatimalla perusteluja. Välillä dialogi kehittyy intensiiviseksi kiistelyksi, johon kaikka ottavat osaa; välillä professori kertoo vitsejä tai soittaa kitaraa osana opetusta (kitaran funktio osana latinalaisamerikkalaisten maiden itsenäistymistä jäi mulle tosin vähän mysteeriksi). Mutta kaiken kaikkiaan tykkään tästä yliopistosysteemistä, koska opiskelijat ymmärretään osana oppimisprosessia. Lisäksi professorit vaikuttavat tosi innostuneilta; he harppovat luennoitsiessaan ympäri luokkahuonetta kädet ilmassa viuhuen samalla kuin suu käy sellaisella vauhdilla että ihmettelen jos paikallisetkaan ehtivät ymmärtämään ihan kaikkea sanottua...

Yksi yliopisto(/museo)rakennuksista, vaan ei mun tiedekunta, joka tosiaan ei ihan näin mahtipontiselta näytä..
Muita täkäläisen yliopiston erityispiirteitä on esimerkiksi se, että luokkahuoneeseen voi periaatteessa milloin tahansa tulla kuka tahansa kesken luennon tai seminaarin. Pari viikkoa sitten täällä oli vaalit ja sitä ennen tuli jatkuvasti milloin minkin puolueen edustajia keskeyttämään oppitunnin. Tällä viikolla keskeytyksiä on ollut lähinnä vain muiden yliopistoryhmittymien ja tietysti kerjäläisten osalta. Kerjäläinen (onpas muuten kamala sana, onkohan tälle mitään vähemmän negatiivista synonyymia?) yliopistossa on ihan normaalia ja monet antavatkin heille muutaman peson, eli parikymmentä senttiä. Universidad Nacional de La Plata on julkinen yliopisto (jotka tuntuvat olevan arvostetumpia kuin yksityiset yliopistot, sillä jälkimmäisessä tutkintonsa voi käytännössä ostaa), joten vierailijoiden sisäänpääsyä ei rajoiteta millään lailla.

Johtuneeko yliopiston julkisesta rahoituksesta ja vieraiden vapaasta sisäänpääsystä tai molemmista, mutta luokkahuoneiden varustus on erittäin heikkoa. Tussitaulu (vrt. liitutaulu) sentään löytyy, mutta projektoreita, piirtoheittimiä yms. ei näy missään, puhumattakaan sitten verhoista tai vessapaperista yliopiston vessoissa. Käytännössä luokissa ei ole mitään muuta kuin tussitaulu, professorin pöytä, opiskelijoiden pöytätuolit, toisinaan jopa tuuletin. Saksasta tutun yleistilojen sisustuksen tauluineen, kirjahyllyineen ja patsaineen korvaa täällä aikamoinen joukko opiskelijoiden askartelemia kylttejä, jotka roikkuvat käytävissä ja portaikoissa. Vaikuttaa siltä kuin täkäläinen yliopisto kuuluisi kokonaisuudessaan sen käyttäjille eli opiskelijoille, mikä on tietysti hieno juttu, mutta sisätilojen tupakointikieltoa jään vielä kaipaamaan..

Meidän lähellä olevat viikonloppumarkkinat iltahämyssä
Nyt perisuomalaisargentiinalaisen aamupalan päättäneenä (kaurapuuroa dulce de lechellä!) lähdenkin kipittelemään tuonne opinahjooni ja toivon että mua onnistaa aamumaten suhteen.. Tunneilla nimittäin juodaan lähes poikkeuksetta mate-teetä ja kuppi kiertää opiskelijalta toiselle ja professorillekin. Näin talviaikaan tee lämmittää mukavasti ja taidan olla jo ihan pikkusen riippuvainenkin sen piristävästä vaikutuksesta (kiitos kofeiinin!). Tosiaan onnistunut tää mun integraatio! :)

24 Aug 2013

Vanhoja autoja uudessa maailmassa

Jokainen Euroopasta muuanne muuttanut varmasti tietää, miten paljon uutta opittavaa, tekemistä ja näkemistä on ihan erilaiseen paikkaan saavuttua. Mäkin oon vielä vähän hämmennyksissäni tämän uuden maailman* maailmanmenosta ja blogin huomioiminen on jäänyt sen takia huomattavasti vähemmälle. Just nyt on kuitenkin paljon tärkeämpää mennä ja nähdä ja kokea, joten jätän tietokoneen hyvillä mielin rauhaan ja vaan yksinkertaisesti elän tätä elämää :)

Tähän väliin kuitenkin symppis kokoelma melekosen vanhoja uruguaylaisia kulkupelejä, joita bongailin männäviikon Montevideon retkellä:




 



* Sanaleikki: mulle uusi todellisuus ja samalla viittaus Amerikan mantereesta käytettyyn nimitykseen 'uusi maailma'; Nuevo Mundo :)

17 Aug 2013

Viikonlopuksi Montevideon markkinoille

Tasan viikko sitten perjantaiaamulla herätessäni oli sellainen olo että nyt pitää lähteä viikonlopuksi Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Laitoin siis vaatteet päälle ja kipittelin lähimpään Buquebusin matkatoimistoon, joka tarjoaa laivamatkoja Buenos Airesista Coloniaan ja Coloniasta edelleen bussilla Montevideoon. Edestakaiset liput maksoivat lähes 800 paikallista pesoa, eli kurssista riippuen noin 80-110 euroa. Hyvissä ajoin varattuina liput olisivat todennäköisesti olleet edullisemmat, mutta joskus sitä vain pitää olla spontaani :)

Koska lähtö oli vasta myöhään samana iltana, vietin päivän talsien ympäri Buenos Airesia. Tulipa siinä ihan huomaamatta ihasteltua nähtävyyksiäkin, jotka tosin vasta jälkikäteen paljastuivat nähtävyyksiksi. Söin esimerkiksi välipalaa presidentin palatsin Casa Rosadan edustalla ihmetellen, miksi paikalla oli niin paljon poliiseja. Oon tosiaan aika asioista perillä oleva turisti, pitäisköhän alkaa tutustumaan matkaoppaisiin ennen reissuja...

Montevideoon saavuin lauantaiaamulla (laiva-bussi-matka kestää yhteydestä riippuen noin 3,5-6 tuntia) ja takaisin matkasin vasta maanantaiaamulla, koska mulla oli vasta illalla yliopistoa. Käytettävissä oli siis kaksi kokonaista, hyvin intensiivistä päivää.. ja niiden päivien aikana tulikin käveltyä reippaasti ympäri kaupunkia! Tykkäsin kovasti paikan monipuolisuudesta: Montevideossa on sekä luksuskerrostaloja rannikolla että melko vaatimattomia majoja köyhemmissä kortteleissa. Kaupungissa on verraten vähän liikennettä ja rikollisuutta, mutta senkin edestä mukavia ihmisiä, jotka tuntuivat olevan erityisen uteliaita tutustumaan ulkomaalaisiin, joten yleinen ilmapiiri oli vähintäänkin miellyttävä :) Kaikista eniten tykkäsin kuitenkin CouchSurfing-hostin kulmilla olevista markkinoista. Tässä muutamia siellä myynnissä olleita juttuja kuvamuodossa:

Nättejä matekuppeja (matesta lisää toisella kertaa).

Yhdellä kojulla, tai paremminkin pöydällä, myytiin söpöjä puuvärikyniä.

Ja tässä on grillialustoja, joita käytetään kadulla. Alusta tien varteen, nuotio alle ja grillattavat ritilälle!

Luonnon omia pesusieniä, kestävät kuulemma monta kuukautta ja kiskomalla näitä ei saa rikki.
Valitettavasti en enää muista mistä kasvista nää on.

Vihanneksia ja hedelmiä.

Tässä lienee antiikkia; toi tuuletin on aika veikee.

Vaikka kuinka paljon kaikenkokoisia pyöriä.

Metalliosia joka tarpeeseen.

Mummeli pakkaamassa myyntiartikkeleitaan. Kuka tahansa saattoi tulla ja asetella myytävänsä maahan tai kyhäämilleen pöydille. Vanhempia rouvia ja herrasmiehiä oli paikalla melkoisen monta :)

...ja viimeisenä vielä vähän vanhemman mallisia kulkupelejä. Uruguay on myös täynnä nostalgisen vanhoja autoja, joista mulla on ihan oman postauksen verran kuvia takataskussa, jotenka sitä odotellessa :)



6 Aug 2013

Kaupunkikaaosta Paraguayssa ja luonnonkauneutta Brasiliassa

Ja sitten sitä jatkettiin reissua tällä tapaa:


...raapustettiin kylttiin seuraavan isomman kaupungin sekä lopullisen matkakohteen nimi ja ei kun kyltti kouraan ja tien varteen! Pohjois-Argentiinassa tuntuu liftaaminen olevan suosittua puuhaa: meitä ennen paikalla oli nimittäin yksi argentiino ja meidän jälkeen tuli vielä kaksi muuta. Tästä johtuen kyydin saaminenkin vähän kesti, mutta onneksi ympäristö oli sangen mielenkiintoinen. Meidän vasemmalla puolella oli vaatimattomia peltimajoja, joiden edustalla leikki lapsia ja jonka pölyävää hiekkatietä silloin tällöin tulla kopisteli hevonen (vaihtoehtoisesti aasi tai muuli) kärryineen. Oikealla puolella tien varrelle oli aseteltu vieriviereen aikamoinen joukko värikkäitä puutarhatuoleja. Puutarhatuolien vieressä oli vielä röykkiö eri kokoisia kanistereita ja tuolien takana poltettiin auton renkaita, mistä syystä paikasta nousi jatkuvasti synkänmustaa savua. Tässäpä havainnollistavaa kuvamateriaalia:


Ensimmäinen kyytiinottaja oli 28-vuotias Dani, joka kertoi ottaneensa meidät kyytiin vain siksi, että me näytetään ulkomaalaisilta. Parituntisen automatkan aikana ehittiin kuulla kaikkea paikallispolitiikasta (tässä maassa kaikki puhuu politiikasta! Musta aihe on tosi kiinnostava, joten sen puoleen kiva että kaikilla tuntuu olevan aiheesta jotain sanottavaa!), Danin elämästä maatilanomistajana ja melkoisena juhlimisen ystävänä sekä Argentiinassa suositusta musiikkilajista cumbiasta (mä tykkään esimerkiksi tästä cumbia-biisistä, mutta tää on vähän vanhemman tyyppistä kuin mitä täällä yleensä soitetaan). Päädyttiin myös pariksi tunniksi Danin luo juomaan matea ja syömään appelsiineja suoraan tyypin puutarhasta.

Jatkettiin liftaamista tietarkastusasemalla jossain keskellä ei-mitään (kylässä nimeltä Mansilla) ja saatiinkin olla aika pitkään paikallisten rakennustyöläisten ja rajatarkastajapamppujen huvituksena. Just ku oltiin luovuttamassa, pysähtyi chileläinen rekka ja heilutti meitä kiiruhtamaan kyytiin. Vietettiin koko yö ja seuraava aamu rekkakuskielämää oppien: nukuttiin huoltoasemalla, keitettiin aamuteet rekan kyljessä olevalla kaasukeittimellä ja jonotettiin ikuisuuksia tarkastusasemilla (joissa mun piti piiloutua, koska rekoissa saa virallisesti olla vain kaksi henkilöä).

Ja sitten oltiin perillä Paraguayn rajalla. Kipiteltiin reput selässä rajan yli ja samalla etsittiin passinleimauskojua. Käveltiinkin ensin onnellisesti kyseisen talon ohi. Rajalla oli melkoinen kaaos eikä ketään tuntunut kiinnostavan se, kuka sitä ylittää ja mihin suuntaan. Leimat saatiin kuitenkin onneksi hankittua ja oikea bussi Asuncióniinkin löytyi helposti. Vaihdettiin bussia varten vähän rahaa ja yhtäkkiä olo oli kuin miljonäärillä: pideltiin hyppysissämme viiden ja kahdenkymmenen tuhannen guaranín seteleitä. Tosiasiassa summa on vähän yli neljä euroa, mutta Paraguayssa sillä sai jo vaikka mitä. Viidellä tuhannella (n. 85 senttiä) saa esimerkiksi 15 banaania..


Paraguaylaiset bussit on paitsi kulkuvälineitä myös vapaata markkina-aluetta. Joka pysäkiltä tuli kyytiin vähintään yksi kaupustelija. Kaupustelijoiden ei muuten pitänyt maksaa matkasta mitään. Muutamalta pysäkiltä kyytiin hyppäsi puolitosissaan hammastahnaa myyviä nuoria poikia, joiden arvelin kantavan mukanaan aina vähintään yhtä hammastahnapakettia pelkästään ilmaisen bussikyydin toivossa.


Ja tältä ne suurin osa busseista näytti ulkoapäin, värityksiä tosin oli erilaisia:


Tavallisempiakin busseja tietysti oli, mutta nää vanhemmat malliset oli mun mielestä oikein sympaattisia! Paraguayssa liikennettä riitti ja autojen ollessa vanhoja oli ilmanlaatukin surkea. Mulla on melkoisen herkkä nenä ja Paraguayssa kyllä kului nenäliinoja niitä saastepalleroita nenästä kaivaessa (olkaa hyvät vain tästä yksityiskohtaisesta kuvailusta!). Autojen lisäksi kaduilta saattoi bongata esimerkiksi sian poikineen päiväkävelyllä, kuten tästä allaolevasta kuvasta näkyy.


Sika kipitteli sellaisella asuinalueella, jonne turisteilla ei ole mitään asiaa. Asunciónin kaupungissa näkemämme köyhät korttelit ei silti olleet mitään verrattuina Ciudad del Esten pressutelttakylään, jonka ohi me käveltiin päivittäin linja-autoasemalle. Alueille yhteistä oli se, että niiden asukkaat tuntuivat puuhastelevan jätteenkierrätyksen parissa. Nähtiin nimittäin molemmissa asukkaita availemassa suljettuja roskapusseja ja lajittelemassa niiden sisältöä (todennäköisesti omaan käyttöön siis). Siinä vieressä joku kokkasi nuotiolla ruokaa ja toinen ripusti pyykkejä aidan päälle kuivumaan. Ja me rikkaat turistit nukuttiin muutamien metrien päässä kymmenen euron hotellihuoneessa turva-aitojen ja kaltereiden takana. Hotellin oven edessä taas nukkui mies, jolla ei ollut edes pressutelttaa päänsä päällä - taisikin siksi nukkua vain päivisin.


Köyhälistökorttelin lähellä nökötti tällainen pytinki, lienee joku Paraguayn hallintorakennus. Sen edessä seisoi vartija rynnäkkökivääreineen. Kaksi maailmaa ihan vierekkäin - toisessa tepasteli sika kadulla ja ihmiset lajittelivat roskia peltihökkelitalojensa edustalla, toisessa kiillotettiin kristallikruunua jättikokoisessa, todennäköisesti asumattoman mutta tarkasti vartioidun rakennuksen eteisaulassa.


Asunción yllätti monipuolisuudellaan. Oli vanhoja kolonialaistyylisiä taloja, uusia laatikkokerrostaloja ja kaikkea siltä väliltä. Keskustassa oli tori, jolla tanssittiin Manu Chaon tahdissa ja myytiin sulkakorvakoruja. Kaduilla seisoskeli miehiä aseineen, joiden olemassaolosta olisi kai pitänyt tulla turvallinen olo, mutta jostain syystä mua pelotti tuplasti kävellä näiden miekkosten ohi. Joka puolella jokaiselle yritettiin myydä jotain. Kaupungin keskusta oli yhtä kaaosta ja meteliä: autoja oli kaikkialla ja ne ajelivat ympäriinsä ilman mitään liikennesääntöjä, kadut olivat täynnä ohikulkijoita, rahanvaihtajia ja kaupustelijoita, jotka huutelivat omia tuotteitaan ja hintojaan. Näillä kaduilla olisi ollut mahdotonta kaivaa kamera laukusta, mutta tässä vähän hiljaisempia katukuvia:


Paraguaylaiset ovat uskomattoman ystävällistä ja avuliasta kansaa. Meitä autettiin vaikka miten monessa tilanteessa, vaikkemme sitä pyytäneet. Ensin arvelin sen johtuvan siitä, että auttaja toivoi pientä palkkaa työstään, mutta useamman tilanteen jälkeen näin ei vaikuttanut olevan - kukaan ei koskaan pyytänyt mitään tai edes jäänyt paikalle odottavaisena. Paikalliset muuten puhuvat yllättävän harvoin espanjaa: paraguaylaiset puhuvat enemmän alkuperäiskieltä guarania kuin maan toista virallista kieltä.

Etelä-Amerikkaa muuten hallitsee televisio. Niitä oli varsinkin Paraguayssa joka ruokapaikassa, myymälässä ja jopa taksipysäkeillä. Myös Argentiinassa on ollut vaikeaa olla huomaamatta television läsnäoloa - meidän asunnossakaan tuo maaginen musta laatikko ei saa montaa minuuttia päiväsaikaan lepuutella itseään.


Asunciónissa käytiin vielä korttelin kokoisella torilla Mercado 4:lla, josta jäi päähän soimaan lukuisat 'Mitä etsit?', 'Qué buscas?', jota torimyyjät huuteli ohikulkijoille. Ciudad del Esten keskusta sen sijaan oli yhtä pelkkää torialuetta, mistä syystä siellä ei kauaa huvittanut kävellä ympäriinsä.


Paraguaylaisen supermarketin vihannesosasto vaikutti asetelmallisuudellaan: 

Viimeisenä päivänä käytiin Brasiliassa Foz do Iguazussa. Kaupunkiin pääsee Ciudad del Estestä sillan ylittämällä. Kierreltiin ensin vähän kaupungilla (lähinnä tosin sen takia, että missattiin oikea bussipysäkki ja jouduttiin kävelemään takaisin) ja suunnattiin sitten Iguazún putousten brasilialaiselle puolelle - toinen puoli sijaitsee Argentiinassa, mutta sinne oli pidempi ja kalliimpi matka, joten päädyttiin Brasiliaan. 

Modernia ja vanhempaa arkkitehtuuria.

Iguazún putoukset kuuluu yhteen seitsemästä luonnon ihmeestä maailmassa, ja ne tosiaan olivat vaikuttavat! Nämä kuvat eivät valitettavasti tee mitään oikeutta putouksille. Tykkäsin erityisesti tuosta sillasta, jolta pääsi näkemään, kuulemaan ja kokemaan putoukset vielä paremmin ja lähempää!


Satuttiin paikalle aika viime tippaan vähän ennen viittä. Viideltä lipunmyynti nimittäin suljettiin ja puistosta tuli poistua puoli seitsemään mennessä. Aika riitti silti hyvin putouskierroksen tekemiseen ja samalla päästiin nauttimaan auringonlaskusta melko mahtavalla maisemalla! Seuraavana päivänä palattiin La Plataan ja nyt oottelen innoissani yliopiston alkua!

Hassua tässä koko reissussa on se, että vain päivää ennen matkaan lähtöä olin La Platan hostellissa tutustunut paraguaylaiseen tyyppiin, joka kertoi olevansa Ciudad del Estestä. Kerroin tälle, etten tiennyt mitään koko maasta enkä ollut koskaan edes kuullut Ciudad del Esten kaupungista. Tulipa korjattua sekin virhe, nopeammin kuin aavistinkaan! :)

2 Aug 2013

Yöbussilla kohti Paraguayta!

Taisin viime postauksessa mainita lähteväni reissuun, jos kämppä tuleviksi kuukausiksi vain löytyy. No löytyihän se, heti seuraavana päivänä! Otettiin sen kunniaksi juna Buenos Airesiin (puolentoista tunnin junamatka maksoi n. 30 senttiä) ja tutustuttiin pääkaupungin bussiasemalla kohdevaihtoehtoihin. Haluttiin jonnekin pohjoiseen lämpimään, koska ei oltu varauduttu kovin hyvin La Platan jäisiin lämpötiloihin. Täällä joka bussifirmalla on oma lippuluukkunsa, joten kierreltiin parilla luukulla kyselemässä hintoja ja päädyttiin matkaamaan yöbussilla Corrientesiin, joka sijaitsee Pohjois-Argentiinassa melko lähellä Paraguayn rajaa. Yöbussit on täällä aika metkoja - penkit saa veivattua reippaasti taaksepäin mukavan nukkumisasennon saamiseksi ja ruokatarjoilu pelaa. Varhain seuraavana aamuna saavuttiin perille ja näkymät oli paikallisen linja-autoaseman tienoilla tällaiset:

Linnut ja hevonen aamukävelyllä

Linja-autoasema takaapäin

Tehdasrauniot (?)

Paikalla oli joskus muinoin ollut myös juna-asema, tässä sen lastauslaiturin jäänteitä.

Aseman ympäristö oli aikamoista hökkelikylää, kuten täällä asemien ympäristöt nyt usein tuntuu olevan. Paikasta tuli mieleen costaricalaiset pikkukylät ja luulinkin aluksi meidän olevan jo kaupungin keskustassa, mutta pian paljastui, että argentiinalaiset bussiasemat sijaitsevat usein muutamia kilometrejä kaupungin keskustan ulkopuolella. Marssittiin siis köyhemmän kaupunginosan läpi itse varsinaiseen Corrientesin kaupunkiin, joka paljastui hyvinkin varakkaan oloiseksi - rakennukset olivat joko moderneja kerrostaloja tai kunnostettuja eurooppalaistyylisiä vanhempia rakennuksia. Kodittomia ihmisiä taikka koiria sekä roskia ei näkynyt missään. Olo oli kuin jossain Välimeren turistikohteessa.

Tää oli vielä kaupungin keskustan ulkopuolella: 
kuvassa paikallisia kulkuvälineitä, eli hevosvaunut, skootteri ja vanhemman mallinen auto.

Kierrätystä: autosta kukkapenkiksi (musta se ois oikeesti aika hauska idea!)

Vähän vanhempaa kalustoa Corrientesin satamassa.

Ja nyt itse kaupungilta, lähinnä tuon hedelmäpuun satoa kuvailin. Ja täällä on muka talvi!

Kekseliästä ongelmanratkaisua: 
solmitaan kahdet tikkaat yhteen köydellä, jotta saadaan yhdet pidemmät tikkaat!

Yksi kaupungin (monista!) puistoista.

Kalastajat verkkoa selvittämässä.

Toinen puisto.

Paikalliset liikennejärjestelyt. Hevosella lienee etuajo-oikeus.

Corrientes sillalta katsottuna.

Kuultiin yhdellä rannalla istuskelevalta miekkoselta, että Corrientesista alkavan sillan toisella puolella on kaupunki nimeltä Resistencia. Oikeastaan haluttiin jatkaa matkaa suoraan Paraguayhin, mutta miehen mukaan sinne olisi mentävä Resistencian kautta, joten sinnehän me sitten mentiin. Käveltiin ensin jättipitkän sillan yli ja sen jälkeen napattiin paikallisbussi kaupungille, jossa vietettiin yksi yö. 

Näitä kahta kaupunkia erottaa vain noin 20km, mutta ne sijaitsevat eri provinsseissa - Resistencia on Chacon provinssissa, joka on yksi köyhimmistä alueista koko Argentiinassa. Ero näiden kahden kaupunkien välillä onkin valtava lyhyestä välimatkasta huolimatta: Resistencia on huomattavasti köyhempi ja täynnä kauppoja, kaupustelijoita ja katulapsia. Lisäksi kaupungintalon edellä järjestetään joka päivä köyhien mielenosoitus.

Seuraavana päivänä Resistenciassa tutustuttiin Yerkoon, joka kadulla ohi kävellessään kuuli meidän puhuvan saksaa ja pysäytti meidät kertoakseen, että oli asunut Saksassa vuoden ajan (tosin jo viisitoista vuotta sitten). Yerko kutsui meidät luokseen lounaalle ja lopulta me päädyttiinkin viettämään koko päivä Yerkon ja tämän tyttöystävän kanssa ja yöpymäänkin heidän luonaan. Illalla käytiin hoitamassa pariskunnan asioita Corrientesissa, joten päästiin ihailemaan jokimaisemaa vielä auringonlaskun valossa ja maistelemaan paikallista erikoisuutta juustoleipää - nam!


Seuraavana päivänä lähettiin vihdoin liftaamaan kohti Paraguayta, mutta siitä lisää ensi kerralla! :)