27 Jun 2013

Lebenszeichen!

Elossa sitä vielä ollaan, vaikka lääkäreiden mukaan oonkin nykyään kroonisesti sairas. Mulla todettiin nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta. Tää uutinen tuli aika järkyttävänä yllätyksenä, koska oon omasta mielestäni täysin terve - kävin verikokeissa lähinä kontrollimielessä puolitoista vuotta kestäneen lähes-vegaaniuden takia. Oletin oikeastaan, että mun B12-vitamiiniarvot saattais olla tavallista alhasemmat, tai sitten veren rautapitoisuus (jotka molemmat on tunnettuja vegaaneilla esiintyviä ongelmia). Mutta ei, sen sijaan mulla on mukamas kilpirauhasen vajaatoiminta. Muutamia sairauteen sopivia oireita mulla on toki ollut: väsymystä, keskittymisvaikeuksia, kuiva iho, hidas pulssi, matala verenpaine ja huono ääreisverenkierto, mutta kuvittelin niiden olevan ihan normaaleja eroavaisuuksia.

Kilpirauhasen vajaatoiminta edellyttää päivittäistä lääkkeiden syömistä koko loppuelämän ajan. Käytännössä sairaudessa on kyse siitä, että kilpirauhanen ei syystä tai toisesta pysty tuottamaan kehon aineenvaihduntaan vaadittavia hormoneja, minkä takia niitä on otettava tablettimuodossa. Lääkkeillä siis (yllätys) hoidetaan sairauden oireita, ei sen aiheuttajaa, sillä aiheuttaja ei usein ole edes tiedossa.

En pysty hyväksymään sitä, että oisin 23-vuotiaasta lähtien kroonisesti sairas ja sidottu säännölliseen lääkitykseen. Lisäksi mun mielestä diagnoosi annettiin ihan liian nopeasti. Oon muutenkin erittäin kriittinen lääkkeitä kohtaan, puhumattakaan sitten lääketeollisuusbisneksestä. Oon nimittäin sitä mieltä, että suurimman osan sairauksista voi parantaa itse ilman minkäänlaisia lääkkeitä elämällä terveellisesti ja harjoittamalla positiivista elämänkatsomusta. Aloin siis heti selvittämään mikä tässä kilpirauhasen vajaatoiminnassa oikein on kyseessä ja onko olemassa vakavasti otettavia vaihtoehtoishoitoja. Mun omadiagnoosin mukaan on mahdollista, että multa puuttuu kilpirauhasen tarvitsemia seleeniä (hivenaine) ja tyrosiinia (aminohappo). Tarvitsen myös joka tapauksessa liikuntaa, joka vauhdittaa aineenvaihduntaa.

Eli tästä eteenpäin syön paljon parapähkinöitä, maapähkinöitä, valkoisia papuja ja seesamia sekä harrastan liikuntaa päivittäin sekä tarkkailen oman tilaani. Palattuani Argentiinasta menen uusiin verikokeisiin testaamaan, josko oma lääkintäni olisi toiminut. Tai jos tila tuntuu heikkenevän ja tulen katumapäälle niin voin edelleen käydä hakemassa reseptilääkkeet apteekista, mutta ensin aion kokeilla luonnonmukaisempia menetelmiä. Kuulemma akupunktiokin saattaisi auttaa, mutta jostain syystä en oo vielä innostunut siitä.

auringonlasku Lübeckin yllä
Ratzeburger See
purjeveneitä
Viime kirjoittaman piipahdin taas Pohjois-Saksassa; tällä kertaa Lübeckissä, Ratzeburgissa ja Lüneburgissa, joista tämän postauksen kuvatkin on. Nautin pidennetystä viikonlopusta maaseudun rauhassa rakentamalla hevosaitausta, lukemalla muuta kuin yliopistokirjallisuutta, pyöräilemällä pitkiä lenkkejä peltoteitä pitkin ja aloittamalla uuden vanhan kesäharrastuksen, joka on Saksaan muutettua jäänyt ihan liian vähälle:  järviuimisen. Sittemmin oon bongannut Hallestakin uimiseen soveltuvan järven (edellisen postauksen Hevosenkenkäjärvessäkin voi toki uida, mutta mun naapurin mukaan siellä on vielä jäänteitä jostain DDR:n aikaisista myrkyistä, joten ei suuremmin houkuttele se järvi), jonka äärellä on tullut vietettyä useampikin hellepäivä.

pilvimuodostelma ja kuu
auringonlasku (ylläri!) Ratzeburg-järven yllä
söppänät lampaat
unikkoja ja maaseutumaisemaa
Täytyy myöntää, että opinnot on jäänyt vähän vähille tänä lukukautena. Mulle on nimittäin käynyt selväksi, että en aio enää jatkaa hispanistiikan opintoja. Aloitin ne, koska halusin oppia espanjan kieltä ja haaveilin vaihdosta Etelä-Amerikassa, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa olla molemmat päämäärät saavutettuna. Muut hispanistiikan kurssit kuin tuo espanjan kielikurssi ei jostain syystä jaksa innostaa ja mun mielestäni elämässä ei ole mitään järkeä tuhlata aikaa asioihin, joiden suhteen ei ole motivoitunut, joten sen aineen opiskelu taitaa jäädä tähän lukukauteen. Lisäksi mua on jo pidemmän aikaa poltellut kasvatustieteiden opiskelu, joten toivottavasti pystyn ensi vuonna aloittamaan siihen perehtymisen!

Ja siitä Etelä-Amerikan vaihdosta: virallinen hyväksyntä La Platan yliopistosta on vihdoin tullut! Kaikennäköistä byrokratiaramppaamista vielä riittää (vakuutukset ja lääkärin todistukset puuttuu, puhumattakaan sitten majoituksesta itse paikan päällä taikka vuokralaisen löytämisestä Hallen kämppään), mutta lomalukukauden hakemus on sentään postissa ja muuttoilmoitus paikalliseen maistraattiin tehty. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, ja aikaa muuttoon on vielä jopa vajaat kolme viikkoa!

Lüneburg
eväspaussi Harzissa.. tai siis taivasmaisemaa
auringonlasku Geiseltal-järvellä
Näinä päivinä mulla on ensimmäistä kertaa koko Saksassa asumisen (yli kolme vuotta!) aikana perhettä käymässä täällä kylässä. Ihan mahtavaa pystyä näyttämään mun lempikaupunkia kotiväelle ja osoittamaan, miten hyvin oon kotiutunut tänne ja miten kovasti mä tätä paikkaa rakastan. Oon menettänyt mun sydämeni tälle kaupungille ja vaikka riemuitsenkin mahdollisuudesta lähteä vaihtoon maanosaan, jonka suhteen oon ollut jo niin pitkään utelias, oon todella onnellinen siitä, että mulla on Hallessa aina paikka jonne palata. Tunnen oloni täällä vain niin uskomattoman kotoisaksi :)

10 Jun 2013

Ruokamyrkytys, pala Suomea ja viestejä seinillä

Tulvan lisäksi viime päivinä viikkoina on ehtinyt tapahtumaan kaikennäköistä muutakin jännittävää. Tällä viikolla esimerkiksi pääsin kokemaan elämäni ensimmäisen ruokamyrkytyksen. Kämppisteni suureksi pettymykseksi sairastuminen ei johtunut dyykkaamisesta (sanomatta lienee selvää, että mun kämppikset on hieman epäluuloisia mun roskasaaliita kohtaan!) vaan erään kepappilan falafel-leivästä...

Oltiin sen aurinkoisen päivän päätteeksi kaverin kanssa telttailemassa järven rannalla kun totesin, että mulla on vähän huono olo. Tulipa ainakin ihailtua kesäistä järvimaisemaa kello kuudelta aamulla siinä ruohikkoa laatoitellessa, tuskin olisin muuten herännyt niin aikaisin nauttimaan aamuvarhaisen linnunlaulusta ja luontonäkymästä. Loppupäivän vietin sitten visusti sängyn ja sangon välimaastossa. Nyt oon selvinnyt ruokamyrkytyskoettelemuksesta, mutta ilmeisesti jonain jälkitautina mun koko leuka on ihan vesirakkuloilla. Suorastaan hurmaava näky, uskokaa pois.

Mutta se järvi - mun pala Suomea Hallessa:

Hevosenkenkäjärvi (Hufeisensee); klo 06:00



Hevosenkenkäjärvi (Hufeisensee); klo 23:00


Ehdottomasti mun uusi lempipaikka Hallessa! Maisema on kuin meidän Suomen kesämökillä - voiko ollakaan ihanampaa! Parannuttuani ruokamyrkytyksestä päätin käydä toiseen kertaan paikalla ihailemassa auringonlaskuidylliä sekä kesän ekalla uinnilla (maaliskuun meripulahdusta Espanjassa ei lasketa).

Järvimaiseman lisäksi Hallesta on löytynyt toinenkin pala Suomea: tänne on avattu pieni Suomikauppa, josta saa lakritsia, Fazerin suklaata ja tervalikööriä. Oikeastaan kyseessä on vain pieni myymälän nurkkaus randomin kodinkonekaupan takaosassa ja suomalaisten tuotteiden lisäksi tarjolla on myös joukko muuta pohjoismaalaista tavaraa, mutta mä lähdin liikkeestä Suomen liput silmissä ja lakritsipötkö kourassa, naamalla sellainen onnenvirne ettei mitään rajaa!

Ja vielä takaisin auringonlaskuihin: eräänä toisena päivänä istuttiin iltaa kaverin asuintalon katolla. En oo koskaan ennen kävellyt yhtä huterilla kattotiilillä, mutta korkeiden paikkojen ja nättien auringonlaskujen ystävänä oli kyllä kannattavaa strapetsitaiteilua se!

Ja loppuun vielä pari viestiä Hallen kaduilta. Musta kaupunki on just sopivan elävä ja kodikas, kun sen asukkaat kirjaimellisesti postaavat viestejä toistensa seinille. Pitäisi itsekin kunnostautua tässä lajissa!

Hulluus on kohtuullinen reaktio todellisuuteemme.

Olet vapaa.

6 Jun 2013

Tulvatilanne Hallessa

Hallessa on viime aikoina eletty jännittäviä aikoja! Saalejoki alkoi nimittäin runsaiden sateiden johdosta noin viikko sitten tulvia oikein reippaasti ja eilen se sitten saavutti huippunsa: veden korkeudeksi mitattiin tuolloin 8,10m! Kaupungin korkeakoulut, muut koulut ja päiväkodit suljettiin ja kaikki asukkaat ja erityisesti opiskelijat kutsuttiin hiekkasäkki- ja rakennustenpelastustalkoisiin. Viime päivät ollaan siis lapioitu hiekkaa säkkeihin, kasattu niitä rakennusten ovien ja ikkunoiden eteen, siltojen reunoille ja katujen varsille sekä kannettu esimerkiksi esihistorian museon kellariarkistosta laatikkokaupalla luita ja kiviä rakennuksen ylempiin kerroksiin. Päästiinpä koko pienen kaupungin voimin jopa kansainvälisiin uutisiinkin - mun sähköposti on viime päivinä täyttynyt muissa maissa asuvien kavereiden huolestuneista kyselyistä. Myös esimerkiksi hesari uutisoi Hallen tilanteesta ja kuulemma sitä oltiin eilisissä kympin uutisissakin (heti Putin-jutun jälkeen esimerkiksi täällä), johan sitä nyt tuntee asuvansa oikein maailmanlaajuisesti tunnetussa metropolissa!

Mutta ei hätää, mun asuintalo on pienen mäen rinteellä ja vaikka tää tulva aiheuttikin suuret rahalliset vahingot, ei kukaan halleilainen onneksi ole loukkaantunut. Katastrofiksi tätä tilannetta ei nyt suoranaisesti voi kutsua ja uutisista saatu kuva on mun mielestä vähän dramaattisempi kuin vallitseva todellisuus. Näinä päivinä on ollut hienoa nähdä, miten tämä tulva toi ihmiset yhteen toimimaan koko kaupungin hyväksi, auttamaan toisiaan pyyteettömästi ja jutun aihetta on löytynyt ventovieraiden kanssa joka kadunkulmassa. Tulvan vallannut alue on tietysti suuri, mutta koko kaupunki ei kuitenkaan ole kyseessä, niinkuin muutamista uutisartikkeleista saattaisi ymmärtää. Seuraavista kuvista saa ehkä jonkinlaista käsitystä tulvatilanteesta:

Kadunpätkää aika läheltä jokea

Talojen kellareista pumpataan vettä pois takaisin jokeen - 
tosin joen pinta oli jo reippaasti yli sen ylitse johtavan sillan korkeuden..

Yhen toisen sillan kaiteen viereen oli pinottu hiekkasäkkejä estämään veden tulo tielle.

Tässä oli kerran kiva puisto, nyt se näyttää lähinnä joltain eksoottiselta vesimetsältä.

Tämän toisen joenranta-alueen puistossa on keskellä keinotekoinen lampi suihkulähteineen,
nyt veden peitossa. Mutta ainakin joutsenilla on nyt enemmän tilaa uiskennella ympäriinsä!
(Huomaa myös vedestä pilkottavat katulamput!)

Yleisnäkymää tulvasta. Yleensä joki virtaa vain kuvan oikeassa laidassa, 
huomattavasti kapeampana ja matalampana.

Taidekorkeakoulun rakennuksen sivusisäänkäynti on suurelta osin veden vallassa.

Esihistorian museon arkistolle pääsi kuivana vain pakettiauton kyydissä.

Hallen lähistöllä olevan kylän keskustaa. Viemärikaivoista suihkusi lisää vettä kaduille oikein paineella.


Joen rannan kioski

Lisää eksoottista vesimetsää

Eilisestä asti vesi on laskenut tasaisesti ja tänään korkeudeksi mitattiin enää 7,70m. Saa nähdä, miten tilanne tästä kehittyy ja vaikuttavatko ensi viikoksi ennustetut sateet vielä merkittävästi. Mutta nyt olis ainakin vielä loistava tilaisuus alkaa harrastamaan jotain vesiurheilulajia, vedestä kun ei ole puutetta! :)