21 May 2013

Elämää rahatta: dyykkaamisesta ja liftaamisesta

Oon tietoinen siitä, että mun elämäntapani on isolle osalle ihmisistä vähän eriskummallinen. Oon aiemmin kirjoittanut vaatteista kulutuskriittisesta näkökulmasta, mutta multa kysytään myös usein miksi liftaan ja dyykkaan ja oon vastannut milloin mitäkin, koska en oo koskaan aiemmin jäsennellyt ajatuksiani ja motiivejani näihin elämäntapajuttuihin liittyen. Aattelin siksi tehdä sen nyt täällä blogissa.

Dyykkaamisesta

aamupala roskapöntöstä
Aloitin dyykkaamisen asuessani Helsingissä vuonna 2009. En muista enää, mistä mä sen idean oikein sain, mutta eräänä syysiltana lähdin lähinnä uteliaisuudesta tsekkaamaan pari lähistön ruokakauppaa, että pääsiskö niitten roskiksille tonkimaan. Me tehdään nyt yliopistossa etnologian metodiseminaaria varten kenttätutkimusta ja mun ryhmän aiheeksi valikoitui melkein sattumalta dyykkaaminen (meidän dosentti on jostain syystä tavattoman innoissaan koko dyykkaushommasta!). Pohdiskeltiin sitten porukalla, miksi ihmiset dyykkaavat noin yleensä ja samalla mietin ensimmäistä kertaa sitä, miksi itse dyykkaan. Mun dyykkaamiselle on monta syytä:
  • eettiset syyt: musta on suorastaan rikos luonnonvaroja ja ihmisoikeuksia vastaan, että ruokaa tuotetaan yli tarpeiden ja syötäväksi kelpaava ravinto heitetään häpeilemättä roskiin. Kuten me kaikki tiedämme, on maailmanlaajuisesti paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta riittävään päivittäiseen ravintoon. Lisäksi luonnonvarat ovat rajalliset - meidän tulisi kunnioittaa luontoa ja luonnonvaroja eikä vain riistohyväksikäyttää niitä niin kuin meitä lystää. Tähän liittyen näen suurena ongelmana hallitsevan kapitalistisen rahajärjestelmän, joka tähtää mahdollisimman suureen voittoon ja kasvuun sekä estää meitä kehittämästä solidaarisen ravinnon (ja muiden resurssien) uudelleenjakelua.
  • rahalliset syyt: mulla olis varmasti tarpeeks pätäkkää ostaa ruokani, mutta dyykkaamalla säästää reippaasti rahaa, jolla voi esimerkiksi tukea mieleisiään järjestöjä, taiteilijoita ja kulttuuri-instituutteja tai vaikka matkustelemalla.
  • seikkailu: myönnettäköön, dyykkaaminen on vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei tiedä, mitä roskiksista löytyy, tai löytyykö mitään. Jännitystä lisää tietysti kiinnijäämisen mahdollisuus: vaikka en suuremmin murehdikaan moista, on tavoitteena kuitenkin olla jäämättä kiinni, jotta dyykkauspaikka pysyy mahdollisimman helppopääsyisenä tulevaisuudessakin (häkkejä ja lukkoja täällä on jo riittämiin..).

Nykyään dyykkaamisella on mulle myös sosiaalinen merkitys: dyykkisaaliista on mukava jutella muiden kanssa, dyykattuja ruokia annetaan eteenpäin ja niitä saadaan muilta. Jos roskiksilla törmää toisiin dyykkaajiin, on niiden kanssa tosi helppo bondata, koska dyykkaus liittyy usein tietynlaiseen maailmankuvaan ja yhteiskuntakriittisiin mielipiteisiin. Tai sitten ihan vain siihen seikkailunhaluun.

yhden illan saalis huonekasveineen ja kukkapuskineen kaikkineen
Aiheeseen liittyen suosittelen lämpimästi esimerkiksi Taste the Waste -dokumenttia. Jo pelkkä trailerin katsominen vakuuttaa siitä, miten järjetöntä elintarvikebisnes Euroopassa onkaan. Hukkaan heitetyt elintarvikkeet ei nimittäin ole pelkästään menetettyä ruokaa, vaan myös tuhlattuja luonnon- ja energiavaroja sekä aikaa ja työpanosta, pahimmassa tapauksessa myös ihmis- ja eläinoikeusrikkomuksia.

Suurin osa mun elintarvikkeista tulee roskiksista ja tilanne tuskin tulee muuttumaan niin kauan kuin ruokaa heitetään nykyisen kaltaisesti menemään. Eikä pelkästään sitä, vaan vaikka mitä muutakin käyttökelpoista menee haaskuun: myös lähes kaikki mun huonekaluista on roskiksista (ja loput kämppiksiltä). Viime kerralla löysin jäteastiasta avaamattomia akryylivärejä ja käyttämättömiä pensseleitä - korkea aika ryhtyä kehittämään mun luovaa puolta! :)

Asiasta kiinnostuneille voi olla hyödyksi Trashwiki. Suosittelen myös lukemaan tämän dyykkiblogin FAQ:n :)
 
Liftaamisesta

There is no better way to travel - Hitchhiking
Ihan ekan kerran liftasin Irlannissa kaverin kanssa - kokeilunhalusta kai. Irlannin julkinen liikenneverkko ei ole kovin kattava (mutta sitäkin kalliimpi!), joten liftaamalla päästiin hyvin eteenpäin, vaikkei irlantilaiset oikein tuntuneetkaan tykkäävän peukalokyytiläisistä. Säännöllisen liftaamisen aloitin vuotta myöhemmin palattuani välivuodelta Saksasta takaisin Suomeen. Oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja kerran mulle vain tuli yhtäkkiä sellainen olo, että nyt olis aika käydä kattelemassa muita maisemia. Ilman opiskelijakorttia mulla ei ollut suuremmin varaa bussiin tai junaan, joten peukalolla mentiin. Homma sujui helpommin kuin oletin, joten aloin liftaamaan kaikkialle kaikkina vuodenaikoina.

Saksaan muutettua liftaaminen jäi, koska kuvittelin sen olevan niin kovin vaarallista täällä suuressa maailmassa. Ihan höpsöä sellainen ajattelu! Onneksi tuli viime Espanjan reissulla liftattua, siitä sitten innostuin kokeilemaan Saksassa yksinliftaamista. Hyvin se täälläkin onnistuu, eikä varmasti ole sen vaarallisempaa kuin Suomessakaan!

Mulla on liftatessa kaks eri taktiikkaa: joko seison kyltti kourassa jossain tienposkessa tai juttelen ihmisille huoltoasemilla tai vastaavissa paikoissa. Molemmilla taktiikoilla on puolensa. Ite tykkään enemmän kyltin kanssa seisoskelemisesta (ilman kylttiä taas on vähän nihkeetä saada kyytiä), mutta ihmisille juttelemalla löytyy kyyti usein paljon nopeammin ja haluamansa kyydin voi käytännössä valita itse. Saksassa kätevää on se että autojen rekisterikilvistä tietää, mistä kaupungista kukin auto on kotoisin.

kyltti käpälässä tien varrella
Mutta nyt niihin liftaussyihin:
  • Seikkailu: Koskaan ei tiedä, kuka ottaa kyytiin, kauanko kyydin saamisessa kestää ja miten pitkälle yhdessä autossa pääsee. Liftatessa tutustuu ihmisiin, joihin ei muuten koskaan tutustuisi ja lähes poikkeuksetta pääsee juttelemaan mitä mielenkiintoisimpien tyyppien kanssa!
  • Rahalliset syyt: liftaaminen on maksutonta, ylläri. Jos en pystyisi liftaamaan, en varmasti matkustelisi yhtä paljon. Juna on ihan käsittämättömän kallista hupia tässä maassa ja pitkän matkan bussit vasta aloittelevat toimintaansa (eikä nekään kovin halpoja ole). Oon tähän asti matkustanut kimppakyydeillä (Mitfahrgelegenheit), mutta portaalista on nyt tullut kaupallinen ja sitä myöten myös kalliimpi. Tietysti muitakin vaihtoehtoja on, joita lämpimästi suosittelen käyttämään (Fahrgemeinschaft, Bessermitfahren), mutta liftaaminen on mun henkilökohtainen lempimatkustusmuotoni :)
  • Joustavuus: Liftaamaan voi alkaa mihin kellonaikaan tahansa, teoriassa myös ihan mistä tahansa. Ei tarvitse etsiä rautatieasemia tai tapaamispaikkoja; ei tarvitse olla ajoissa missään eikä ole sidottu aikatauluihin. Voi olla että junia menee tiettyyn suuntaan vaan viis kappaletta päivässä, mutta autoja huristelee menemään miljoonia. Siis oikeasti miljoonia! Ja miten moni näistä autoista on lähes tyhjänä liikenteessä..
  • Sosiaaliset syyt: Yritän liftaamisellani osoittaa, ettei maailma ole niin vaarallinen kuin luulemme. Media on mun mielestä vääristänyt meidän maailmankuvamme - liftarit ja niitä kyytiinottavat ihmiset on ihan tavallisia mattimeikäläisiä eikä joka toinen ihminen tuolla ulkomaailmassa ole potentiaalinen murhaaja. Tietysti maailmassa on myös pahuutta, mutta silti erittäin vähän. Lisäksi mua häiritsee se, että jokainen keskittyy laput silmillä vaan siihen omaan elämäänsä - mä oon mielelläni se häiriötekijä, joka odottamatta tulee huoltoasemalla kysymään kyytiä ja sosialisoimaan koko automatkan ajaksi :)

    leppoisaa matkustelua keskellä ei-mitään
    Liftaaminen vaatii kärsivällisyyttä, enemmän tai vähemmän hyvää valmistautumista ja toisinaan myös oma-aloitteisuutta. Koskaan ei tiedä, kauanko kyytiä joutuu odottelemaan, joten malttia ja eritoten välipalaa on hyvä olla mukana. Pitkänkään odottelun jälkeen ei ole syytä vajota epätoivoon, sillä aina joku lopulta ottaa kyytiin! Kiireisen aikataulun kanssa ei ole hyvä liftata, vaikka oon useasti ollut liftaten nopeammin perillä kuin julkisilla. 

    Liftarin laukusta on myös hyvä löytyä ainakin tussi; kartastakaan tuskin on haittaa, varsinkaan pidemmillä välimatkoilla (kuten itse tulin todenneeksi). Pahvia saa melkein joka lehtikeräyslaatikosta tai huoltoasemalta, joten sitä ei ole ihan pakko kantaa mukanaan. Hyviä liftispotteja voi katsoa hitchwikistä, mutta myös maalaisjärjellä pääsee pitkälle: moottoriteillä ei saa eikä kannata liftata, koska mitä nopeammin autot ajavat, sitä epätodennäköisemmin ne pysähtyvät ottamaan jonkun kyytiin; pysähtymistilaa on hyvä olla reippaasti; mitä kauempaa kaupungin keskustasta alkaa liftaamaan, sitä paremmalla todennäköisyydellä pääsee nopeasti matkaan ja niin edelleen. 

    Turvallisuudestaan kannattaa pitää huolta, vaikka en uskokaan liftaamisen olevan vaarallista. En esimerkiksi koskaan mene kyytiin, jos mulla on jotenkin kummallinen olo kuskin suhteen ja pidän kännykkää aina ulottuvilla (yleensä kädessä, hihassa tai taskussa) sekä arvoesineitä sylissä olevassa laukussa. Mulla on myös vakiona mukana monitoimityökalu, jota en toivottavasti koskaan tuu tarviimaan mihinkään muuhun kuin välipalahedelmien viipaloimiseen. Tähän asti oon liftatessa tavannut ihan uskomattoman ihania ihmisiä - ilman liftaamista olisinkin monen monituista kokemusta köyhempi!

    Elämä rahatta?

    Oon viime aikoina kulutuskriittisyyspuuskissani kiinnostunut rahattomasta elämänmuodosta enkä näe sitä mitenkään mahdottomana, että kehittelisin omaakin elämääni mahdollisimman rahattomaan suuntaan (täysin rahatonta elämää pidän tällä hetkellä erittäin monimutkaisena toteuttaa ja mahdollisesti myös moraalisesti kyseenalaisena). Tavaran ja palvelusten vaihtoportaaleja on netti pullollaan ja Hallessa toimii myös vaihtoakatemia TAAK, jossa tavalliset ihmiset opettavat toisiaan vaihtokauppana esimerkiksi elintarvikkeita tai palveluksia vastaan. Rahattomasta elämästä kiinnostuneille suosittelen tutustumista seuraavaan nettisivustoon, jota oon itse viime päivinä selaillut ihan täpinöissä: (R)evolution. (Linkitetty sivu on englanniksi, mutta saksankieliset artikkelit on huomattavasti parempia.) Kyseessä on saksalais-mallorcalainen pariskunta lapsineen, joka elää jo vuosia ilman rahaa. Ensi Berliinin vierailulla haluan pistäytyä perheen luona kylässä, niiltä olisi varmasti paljon opittavaa!

    8 comments:

    1. Hei hieno postaus ja ihan samoilla linjoilla mennään. ;)

      ReplyDelete
      Replies
      1. kiitos! hei koska päivittelette taas gone fishingiä, oon ootellu? :)

        Delete
    2. Erittäin mielenkiintoinen postaus, vaikka (tai ehkä juuri siksi) itse kauppatieteilijänä olenkin todella (harmittavan!) kulutuskeskeinen ja "money rules the world" -ajattelutapaa omaksunut.

      ReplyDelete
      Replies
      1. just teitä kauppatieteilijöitä tarvitaan muuttamaan tätä rahan hallitsemaa maailmankuvaa, elämässä kun on niin paljon tärkeämpiäkin asioita ja talous vois toimia myös eri tavalla :)

        Delete
    3. Mun mielestä on ihailtavaa, että uskallat liftata. Itse en vaan uskaltaisi, koska mulla alkaa saman tien pään sisällä pyörimään kaikki teoriat murhaajasta ihmiskauppaan. Kieltämättä media luo sellaisen pelottelukulttuurin meidän ympärille, minkä takia olenkin iloinen teeveettömästä elämästäni. En vain halua katsoa uutisia ja tärkeimmät jutut luen vain otsikkotasolla sanomalehtien nettisivuilta. Ihan vain pysyäkseni kartalla tässä maailman menossa. Dyykkaamista kannatan myös ja mun mielestä on ihan älytöntä, että ainakin Suomessa se on niin "rikollista" toimintaa, ettei sitä saisi missään muodossa harrastaa. Ruokaa heitetään niin paljon roskiin tässä maailmassa, että ihan inhottaa. Tosi mielenkiintoinen teksti! :)

      ReplyDelete
      Replies
      1. Kiitos kommentista! :) Ymmärrän epäluulon liftaamista kohtaan, multakin se vaati rohkaistumista alkaa liftaamaan täällä Saksassa. Dyykkaaminen Saksassa tuntuu olevan vielä rikollisempaa kuin Suomessa: parhaimmillaan voi tulla rikkoneeksi neljääkin lakia kerralla! Ja samalla jokainen Saksassa asuva heittää keskimäärin yli 80kg syötäväksi kelpaavaa ruokaa menemään...

        Delete
    4. Eksyin just lukemaan blogias ja tää oli tosi mielenkiintonen postaus! :) Liftaamista olen kokeillut vain kerran, mutta kimppakyytiläisiä otan aina auton täyteen, jos jonnekin satun autolla menemään, koska munkin mielestä on järjetöntä ajella tyhjällä autolla, jos kerran muitakin on menossa samaan paikkaan. Liftausta kiinnostaisi kokeilla tosissaan, mutta toisaalta taas olisi vähän pelottavaa lähteä vieraan kyytiin, ei siksi, että pelkäisin kaikkien olevan sarjamurhaajia, vaan koska en voi tietää ajotapaa/onko kuski täysin selvinpäin, yms. Dyykkaamisesta tuli heti mieleen, kun olin Itävallassa kesätöissä ruokakaupassa, että ne lahjoitti kaikki elintarvikkeet mitä ei voinut enää myydä (auenneet pakkaukset, just päivämäärä menny umpeen jne.) kodittomille, mikä oli mun mielestä tosi upeeta, mutta Suomessa tää ei olisi edes sallittua! Joissain kohdin Suomessa ollaan hiukan liian tiukkapipoisia...

      ReplyDelete
      Replies
      1. Kiva että tykkäsit! Intuiitolla pääsee liftaamisessa pitkälle ja jos kuski vaikuttaa hurjapäiseltä voi siitä tietysti sanoa (jos käytössä on yhteinen kieli!) tai pyytää pysäyttämään ja nousta pois kyydistä. Oon pari kertaa ollu aikamoisten hurjastelijoiden kyydissä mut jotenkin siihen on tottunut - Saksassa kun keskinopeus tuntuu muutenkin olevan jotain 140km/h luokkaa :D

        Hienoa että teidän ruokakaupassa on myytäväks kelpaamattomat tuotteet annettu kodittomille! :)

        Delete