8 Apr 2013

Espanjan kiertomatka osa 2: 500km liftausta

Ennen kuin siirrytään Espanjan liftikertomuksiin, palataan nopeasti viime perjantaihin, jolloin päätin melko spontaanisti siirtyä suurkaupunkimaisemiin askartelemalla pahvikyltin ja sijoittamalla itseni moottoritielle vievän tien viereisen huoltoaseman edustalle. Ensimmäinen liftikokemus Saksassa on nyt takana, mutta yksinliftauksesta ei tullutkaan mitään - paikalle saapuessani tien vieressä nökötti jo toinen tyttö Berliini-kyltteineen. Mikäs sen parempi, kaksin liftaaminen on nimittäin paljon hauskempaa. Viiden minuutin tönöttämisen jälkeen meidät nappasi matkaan kaksi mukavaa hallelaista naista, jotka olivat matkalla Berliiniin viikonlopuksi ystävätärtään moikkaamaan ja tarjosivat meille vielä paluukyydinkin sunnuntaiksi! Taidan tästä lähtien aina liftata paikasta toiseen. Suomessa liftaankin aina jos mulla ei oo suurempia matkatavaroita mukana, mutta Saksassa en oo jostain syystä uskaltanut, tiedä siitä sitten miksi. 

taivaan valoa ja varjoja Madridissa
Mutta sitten liftaamiseen Espanjassa! Tykkäsin siitä, että espanjalaiset autoilijat reagoivat lähes aina liftareihin; oli se sitten heristelemällä etusormea, nauramalla tai pahoittelemalla käsimerkein, että auto on jo täynnä. Kieltämättä kyytiä piti odottaa pidempään kuin Suomessa koskaan (Suomessa oon joutunut oottamaan maksimissaan 20 minuuttia, olinpa sitten minkälaisessa korvessa tahansa), mutta aina joku mukava henkilö poimi meidät matkaansa. Suosittelen liftausta erityisesti, jos haluaa kartuttaa paikkatuntemustaan - bussimatkoilla en olisi kuullut niin monia tarinoita ympäröivistä kylistä, vuorista ja paikallisista ihmisistä. Lisäksi kielitaitoa pääsi harjoittelemaan oikein kunnolla! Onneksi puhuttiin Julianin kanssa suunnilleen yhtä hyvin espanjaa, jotta voitiin vaihdellen istua etupenkillä hoitamassa suurimman osan jutustelusta.

Toledosta lähtiessä meillä oli vähän liftaamisen alkukankeutta. Eräs miekkonen kertoi meidän olevan väärällä tiellä ja ystävällisesti kyyditsi meidät 'paremmalle' tielle, joka osoittautui surkeaksi sekin, koska autoilla ei ollut käytännössä mitään pysähtymispaikkaa. Kipiteltiin sitten maantien reunaa pitkin paremmalle liftauspaikalle ja saatiinkin pian kyyti parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Ávilaan. Myöhempi karttaan vilkaisu paljasti, että me oltiin liftattu suunnitellun etelän sijaan pohjoiseen, mutta mitäs pienistä. Onneksi ylipäätään oli kartta mukana, siitä oli suuri apu! Kiitos kuuluu naapurin Reinarille, jonka mielestä millekään reissulle ei sovi lähteä ilman asianmukaista karttaa. Taisi aavistaa mun liftiaikeet ennen kuin itsekään olin niistä tietoinen..

Ávilassa kierreltiin ensin kaupungilla ja käytiin syömässä, vaikka ilta alkoikin jo hämärtyä ja yöpaikasta ei ollut vielä tietoakaan. Meidät mukaan ottaneelta naiselta oltiin nimittäin kuultu, että kaupunki muureineen on paitsi maailmanperintökohde myös Espanjan korkeimmalla sijaitseva provinssipääkaupunki, joten olihan paikka tarkistettava pikimmiten.


Ylläoleva kuva on ansaittua piilomainontaa tapasbaari-ravintola Trattoria Robertolle. Tosi mukavat omistajat ja työntekijät, jotka valmistivat meille erikseen kasvistapaksia. Yleinen ilmapiiri baarissa oli leppoisa ja miellyttävä ja sattumalta kyseisenä päivänä pelattiin Suomi-Espanja-jalisottelu, joten me ja paikalliset papparaiset tapitettiin silmä kovana telkkaria ja lyötiin leikkimielisesti vetoa siitä, monellako maalilla Suomi häviäisi. Pelin päätyttyä 1-1 yksi papoista päätti tarjota meille sen kunniaksi oluet. Hyvin pelattu, Suomen joukkue! :)

Myöhemmin illalla baarin ohi meni Semana Santa ('pyhä viikko', yksi katolisen kalenterin suurimpia juhlia) -kulkueita. Parin päivän päästä nähtiin paljon suurempia ja vaikuttavempia kulkueita Sevillassa, joita seuraamaan oli paikalle saapunut melkein liioittelematta puoli Espanjaa, mutta oli näissä Ávilankin kulkueissa tunnelmaa musiikkeineen ja suitsukkeineen.


Yösijakin löytyi viimein näyttämällä eksyneeltä turistilta. Seisoskeltiin väsyneinä jossainpäin kaupunkia, kun pari paikallista alkoi juttelemaan meille. Pienen small talkin jälkeen he alkoivat soitella paikallisiin hostelleihin ja löysivätkin meille vapaat punkat läheisestä majatalosta. Uskomatonta, miten avoimia ja avuliaita ihmisiä sitä onkaan olemassa! Aamulla tsekattiin vielä maailmanperintömuurit päivänvalossa (kieltämättä ihan kuin jostain satukirjasta!) ja matka jatkui kohti Badajozia, jossa meitä odotti Couchsurfing-paikka.


Liftaustaktiikoiden suhteen todettiin, että Espanjassa on hyvä kirjoittaa kylttiin korkeintaan ~60km päässä olevan paikan nimi tai muuten kukaan ei ota kyytiin. Onneks pahvia oli enemmän kuin riittävästi tarjolla lehtikeräyslaatikoissa. Sään suhteen meillä kävi ihan käsittämätön tuuri: aina autossa istuskellessa tuli vettä, mutta kävelypätkillä ei satanut. Ja niitä kävelypätkiä oli Ávila - Badajoz -välillä muutama. Pari kyytiinottajaa nimittäin poikkasi erittäin harvaan liikennöidyltä päätieltä jonnekin pikkukylään ja me jatkettiin apostolinkyydillä eteenpäin kun muita autoja ei ollut näkyvissä. Kävellessä pystyi paremmin ihailemaan lumihuippuisia vuoria ja pysähtyä ottamaan sumeita (niin kuvanlaadullisesti kuin älyllisestikin...) portretteja itestään, joten mikäs siinä.


Ylläolevassa kuvassa siis matkakumppanini Julian, saksalainen Erasmus-vaihtari, johon tutustuin CouchSurfingin kautta Madridissa ollessani. Vähän samanlaista reissuseurarandomeilua kuin Irlannin matkallakin, mutta tällä kertaa matkustusfilosofiat sopi paremmin yhteen!

Badajoziin saavuttiin vasta auringonlaskun jälkeen, mutta jaksettiin silti vielä lähteä tapaskierrokselle kuin paikalliset konsanaan - Espanjassahan kello 11 illalla on vielä ihan tavallinen ruoka-aika. Mutta Badajozista ja meidän pikavisiitistä Portugaliin lisää toisella kertaa :)


Tätä postausta varten jouduin tarkistamaan sanakirjasta seuraavan sanan:
paperinkeräysastia/lehtikeräyslaatikko (Papiercontainer)

6 comments:

  1. Hyvä meininki :) Haha toi pitää näköjään oppia kantapään kautta että aina pitää jäädä isolla tiellä pois.

    Mikä sun horoskooppimerkki muuten on, ihan btw? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hommahan oli niin, ettei sillä pätkällä ollu mitään isoa tietä :D Mutta meitä oli kaksi, eli ei ehtiny tulla tylsää siellä keskellä-ei-mitään :D

      Oon kauris! :) Kerro toki, mitä varten halusit sen tietää? :D

      Delete
    2. Öö en kai oikeen tiedä mitä varten, ihan yleisesti alkoi kiinnostaa mutta mua aina kiinnostaa noi! Yleensä aina pakko heti saada tietää jonkun uuden ihmisen horoskooppi :D Ja en ois esim. heti arvannu että oot kauris noista liftailujutuista sun muista, koska se on maan elementin merkki ja sen perusteella ehkä semmonen aika rauhallinen ja harkitsevainen tai hitaasti uusille jutuille lämpenevä (voin olla väärässäkin, mutta ihan vaan yleisen kokemuksen perusteella noista maan merkeistä). Muuten en kyllä kyseisestä merkistä paljon mitään tiedäkään, haha. :)

      Delete
    3. No ei toi ihan väärässäkään oo, oon usein rauhallinen ja harkitsevainen, mutta uusille jutuille lämpenen yleensä aika nopeesti :D Joku kertoi mulle joskus että kauriit on itsepäisiä ja perfektionisteja, aika nappiin osui :D

      Delete
  2. Wow, toi tuli yllärinä et Suomessa on ollu helpompaa liftata ku Espanjassa!!!!Aikamoista!!!!Saana on yrittäny saada mut liftaamaan Suomessa, mut jotenki mä oon ajatellu et ei se täällä toimi!!! Aika siistiä, jos oonki ollu kaiken aikaa väärässä!!! Eli Saana eiköhän mennä länsiväylälle könöttämään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toimii, toimii, kokeile ihmeessä! Kato hithwiki.org:ista hyvä spotti ja reissuun vaan! :) Helsingistä esim. Tampereelle pääsee hyvällä tuurilla (kyltin kanssa!) nopeemmin ku julkisilla, kokemusta on! :)

      Delete