30 Apr 2013

Espanjan kiertomatka osa 4: Sevilla - Tarifa - Granada

Ja nyt seuraa viimeinen osa maaliskuun lopun Espanjan reissusta! Tähän alkuun vielä kuva meidän Badajozin porukasta: vasemmalta oikealle José, Julian, minä ja Badajozin vanhaa kaupunginmuuria, joka tosin ei oikein näy, koska valokuvaa ottava ohikulkija ei ymmärtänyt meidän valokuvausohjeistusta...


Badajozin ja Portugalin jälkeen lähettiin Julianin kanssa viimeiselle liftauspätkälle Badajoz - Sevilla. Monen sadan liftauskilometrin jälkeen alkoi hommassa olla sellaista miellyttävää tuttua rutiinia ja pienen odottelun jälkeen meidät otti kyytiin andalusialaismiekkonen. Pitänee mainita tähän väliin, että andalusian murre on mun mielestä erittäin mukavaa kuunneltavaa - oisin voinut istua siinä autossa koko loppupäivän kuuntelemassa sen tyypin juttuja. Matka kuitenkin päättyi huoltoasemalle, jolla käytiin syömässä taas vaihteeksi yhdet tapakset. Ravintotankkauksen jälkeen seisoskeltiin parkkipaikalla ja mietittiin sopivaa liftauspaikkaa. Mä ehdotin, että kysyttäis paikalla olleen kiinalaisturistibussin kuskilta josko se ottais meidät kyytiin, mutta just samalla hetkellä meidän viereen pysähty auto, jonka etupenkin matkustajat huikkas ikkunasta, että haluttaisko me niiden mukana Sevillaan. Ihan uskomatonta, yleensä liftarit kysyy autoilijoilta eikä toisinpäin! :)

Meidän viimeinen liftikyyti oli myös ehdottomasti kaikista paras, tultiin tosi hyvin juttuun sen pariskunnan kanssa. Kaiken kaikkiaan on Espanja mun mielestä mainettaan parempi liftausmaa. En sitten tiedä millainen kokemus olisi, jos ei osaisi kieltä yhtään, mutta meidän keskiverron espanjan taidoilla tuli ainakin hyvin toimeen! Kuultiin myös tosi monelta, että Espanjassa liftaa lähinnä vaan ulkomaalaiset, paikallisia ei autostoppailu kuulemma innosta, koska ovat sen verran epäluuloisia. Mene ja tiedä.

Sevillassa oli pääsiäiskulkueet vilkkaimmillaan: oli tummanpuhuvia huppukaapuheppuja, suitsukkeen tuoksua ja synkkää rumpumusiikkia, puhumattakaan sitten ihmisistä. Sevillan kulkueet on jostain syystä erityisen kuuluisia ja monet espanjalaiset (sekä tietysti ulkomaalaiset turistit) matkaavat paikalle seuraamaan niitä.


Seuraavana päivänä kierreltiin vähän kaupungilla ja iltapäivästä jatkoin matkaa Espanjan eteläisimpään kaupunkiin Tarifaan, jossa mua odotti mun Mitfahrgelegenheit eli kimppakyyti takaisin Saksaan. Kyseessä oli kaksi hallelaista opiskelijaa asuntoautoineen, joiden kanssa oltiin sovittu että tuun paikalle päivän etuajassa, jotta ehdin tutustua paikkaan. Ja tietysti nähdä Afrikan, joka häämötti meren toisella puolella! Rannalle parkkeeratussa autossa nukutti kyllä hyvin, ja aamulla ensimmäisenä saattoi ihailla merta (ja niitä lukuisia surffareita ja leijalautailijoita) nukkumapaikan ikkunasta.


Ennen kotimatkaa vietettiin vielä yksi ilta ja yö Granadassa, jonka yöpaikan näkymä ei ollut hassumpi sekään:

Ja sitten alkoi 35-tuntinen kotimatka - päätettiin ajaa koko reitti yhdellä kertaa läpi ilman yöpymisiä. Meitä oli autossa mukava viiden porukka, joista kolme vaihteli ajovuoroa. Mäkin pääsin huristelemaan ranskalaisella moottoritiellä viitisensataa kilometriä :)


Vaikka pikkuhiljaa siirtyminen Tarifan kahdenkymmenestä lämpöasteesta Hallen lähes-pakkaskeleihin ja lumimassoihin olikin aika karua (joka pysähdyksellä sai vetää lisää vaatteita niskaan!), tykkäsin silti matkanteosta autolla. Maasta toiseen matkustaminen lentokoneella on (paitsi epäekologista myös) niin äkkinäistä. Yhtäkkiä sitä on jossain ihan muualla ja ensimmäiset tunnit menee mulla yleensä maisemanvaihdokseen sopeutumiseen. Automatkan aikana pystyi hyvin totuttautumaan ajatukseen siitä, että loma on ohi ja kotiinpaluu tuntui epätavallisen hyvältä ja tasapainoiselta. Päätin tosin paluumatkalla, että mun arkipäivä näyttää tästä lähin vähemmän arkipäivältä, minkä toteuttamisessa oonkin onnistunut loistavasti! :)

24 Apr 2013

Kiipeilyä ja kattomaisemia

Kiipeily on ehottomasti mun lempiurheilulajini ikinä. Kun asuin vielä Helsingissä (ja tämähän tapahtui 2009-2010, eli jokunen aika sitten..) kävin säännöllisesti vapaakiipeilemässä eli boulderoimassa Konalassa. Saksaan muutettua kiipeileminen vähän jäi, mutta nyt oon pikkuhiljaa lämmitellyt vanhaa harrastusta. Mun kämppiksellä on avaimet kiipeilyseuran yksityishallille täällä Hallessa ja yks berliiniläinenkin halli on tullu käytyä tsekkaamassa, mutta pääasiassa oon kiipeillyt randomeilla kallioilla, puihin ja autioiden taikka asuttujen talojen katoille. Viimeisimpänä keksintönä kivuttiin kaverin kanssa rakennusnosturin ohjauskoppiin, josta oli aika hienot näkymät. 

Tässä on kameran muistiin jääneitä maisemia viime viikkojen kiipeilymaisemista:

Autio putkitehdas, Halle


Tää kuva on aution putkitehtaan katolta Neustadtin suuntaan. Putkitehtaasta itestäänkin ois aika läjä kuvamateriaalia, joka on vaan oottanut postaamistaan jo jonkin aikaa - kuten kuvan lumimäärästä voi päätellä, on tää kuva jo yli kolme viikkoa vanha. Viime kerran urban exploreilin läheisillä myllyn raunioilla viime kesänä (onpas siitä jo aikaa!). Jostain syystä postauksen kuvat on tosin käsittämättömän surkealaatuisia ja luvatut lisäkuvatkin on jäänyt postaamatta. Pitäis vähän kunnostautua tässä blogin pitämisessä! :)

Entinen sotilastukikohta, Zerbst


Viikko putkitehtaan jälkeen kävin naapurin Reinarin kanssa maakunta-ajelulla Zerbstissä, jossa on jättikokoinen, Itä-Saksan luhistumisesta asti hylättynä ollut sotilastukikohta lentokenttineen ja kaikkineen. Alue oli pienen kaupungin kokoinen, eikä yhden päivän aikana edes ehditty koluamaan läpi koko paikkaa. Koska kaikkiin rakennuksiin pääsi helposti sisälle, kiivettiin me useammallekin katolle ihailemaan maisemia ja sitä, miten luonto ottaa omansa - uskomatonta (ja hienoa!), että betonitalon katolla voi kasvaa koivuja!

Kreuzberg, Berlin


Tämän päähänpiston ansiosta istuskelin yks ilta berliiniläisen asuinrakennuksen katolla ihailemassa punertavaa auringonlaskua ja valaistua televisiotornia. Otoksesta tuli vähän sumeanhämärä, mutta semmoisia ne berliiniläiset viikonloppuillat nyt muutenkin on. Toista on täällä maaseud.. pikkukaupungissa, mutta se passaa mulle oikein hyvin :)

Rakennusnosturi, Halle


Tässä vähän aika sitten mulle tuli sellainen päähänpisto, että ainakin kerran elämässä on kiivettävä rakennusnosturiin, joten viime viikolla sinne sitten noustiin yhden kaverin ja parin oluen kanssa. Yllättävän helppo kiipeilykohde, en olisi arvannut! Nosturista näki paitsi hyvin valaistun rakennustyömaan, myös Hallen vankilan ylitse. Sieltä korkeuksista oli kiva tarkkailla maan matosia ja muurahaisia, eli ohiajavia autoja ja ihmisiä yökävelyllä.

Oman huoneen ikkuna, Halle


Ja viimeisenä vielä tämäniltainen näkymä mun huoneen ikkunasta, vaikkei tätä varten tarvinnut kyllä kiivetä mihinkään, kunhan vähän kurottautui kameroineen ikkunasta :)

Huomisen seikkailuna ois kiipeilemisen sijaan taas pikku liftausretki, tällä kertaa etelään!

22 Apr 2013

Espanjan kiertomatkan Portugalin osuus kuvina

Viimeisenä päivänä Badajozissa päätettiin meidän mahtavan hostin Josén kanssa lähteä sunnuntairetkelle Portugaliin. Badajozhan sijaitsee Portugalin rajalla ja parinkymmenen kilometrin päässä oli ensimmäinen portugalilainen kaupunki Elvas. Ihan uskomatonta, miten pienen välimatkan sisällä koko maisema voi muuttua kertaheitolla, eritoten arkkitehtuuri oli kovin erilaista! Josén mukaan portugalilaiset on myös toista maata kuin espanjalaiset: paljon kohteliaampia, osaavat englantia, pitävät kaupungit siistimpänä ja niin edelleen. Itse en valitettavasti saanut kassatätiä läheisempää kontaktia paikallisiin, mutta ensi kerralla sitten! Portugali vakuutti mut nimittäin siitä, että uusintavisiitti on tehtävä pikimmiten. 

Seuraa siis kuvia mun rapistuneiden rakennusten ja kaakeliyksityiskohtien fiilistelyistä, tässä näin:


Hassua postailla vielä reissukuvia ku oon viime viikot viilettänyt paikasta toiseen tässä parinsadan kilometrin säteellä ja Iberian niemimaa tuntuu niin kaukaiselta, mutta aloitettu projekti on kai vietävä loppuun. Eikä tässä näitä kuvia ja tarinoita enää ole ku yhteen postaukseen :)

Sanakirjasta katsottu sana: Portugali (luulin että Portugal..)

19 Apr 2013

Kesälukukausi 2013

Aloitin viime viikon lopulla kirjoittamaan merkintää siitä, miten paljon kaikennäköstä tekemistä mulla on ekalla yliopistoviikolla ollut. Sen postaaminen jäi kuitenkin ajanpuutteen vuoksi ja vasta tänään mulla on ollut mahdollisuus palata blogin ääreen. Kai tää on merkki siitä että Elämä 6 - Internet 0, eli ei hullummin ollenkaan! Tyypillisen päiväkirjamerkinnän sijaan päätin kuitenkin mielummin kirjoittaa mun yliopistokursseista tänä lukukautena, jos se vaikka jotakuta sattuisi kiinnostamaan :)

Kuten kaikki humanistit ainakin meidän yliopistossa, etnologian ja hispanistiikan opiskelijat saa itse kasata kokoon lukujärjestyksensä vaihtelevasta kurssitarjonnasta. Tärkeintä on saada siihen ympättyä suunnilleen 15 opintopistettä per lukukausi kummastakin pääaineesta, eli yhteensä 30 opintopistettä (tai LP, eli Leistungspunkte, suorituspistettä. Saksalaiset tuntuu rakastavan sanaa 'suoritus'). Mun allaolevassa lukkarissa on 15 opintopistettä hispanistiikkaa ja 20 opintopistettä etnologiaa sekä 5 opintopistettä turkkia, mikä ei valitettavasti (uuden kansainvälisen Bachelor/Master -systeemin takia) hyödytä mun opintoja millään tapaa, mutta turkki on kiinnostava kieli, joten siellä sitä siis nökötetään kielikurssilla!

(Oikeesti kaikki seminaarit ja luennot kestää 1,5 tuntia, eli alkaa vartin yli ja loppuu varttia vaille)

Maanantaisin mulla on hispanistiikan kielitieteiden kielikontaktiseminaari ja kulttuuritieteiden seminaari Meksikon kultuuri-identiteettiin liittyen. Valitettavasti jälkimmäisen professori on pitkäveteisin ikinä, aihe sen sijaan olisi hyvinkin mielenkiintoinen. Tykkään kyllä myös kielitieteistä. Viimeksi esimerkiksi pohdiskeltiin sitä, että suurin osa sanoista on mielivaltaisesti valittuja: tuoli on tuoli olematta yhtään sen enempää tuolimainen kuin mikään muukaan asia; osa sanoista sen sijaan kuvaa jollain tapaa omaa olemustaan, kuten esimerkiksi sihinä, jossa tosiaan on jotain sihisevää.

Tiistait on kunnon kielipäiviä: silloin mulla on ohjelmassa turkin ja espanjan kielikurssit ja espanjasta saksaan -käännöskurssi. Kielikursseista ei sen enempää, mutta käännöskurssi espanja-saksa on aikamoinen. Musta on aika kunnianhimoista laittaa meidät kääntämään kirjallisuuden Nobelilla palkittuja teoksia, meistä kun kukaan ei puhu arkipäiväespanjaa enempää (eli joka kolmas sana katsotaan yksikielisestä sanakirjasta). Voin myös kertoa, että kääntäminen vieraalle kielelle ei sekään ole kovin yksinkertaista. Englanniksi nyt ehkä vielä taipuis, mutta saksan sanasto ja kielioppi tekee hommasta astetta jännittävämmän. Mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Keskiviikko on koko viikon raskain päivä, koska kahden tunnin espanjan kurssin jälkeen mulla on kuus tuntia etnologiaa. Etnologian seminaareja varten pitää aina lukea järjetön kasa tekstejä, joten alkuviikon vapaatunnit vierähtää kätevästi nenä kirjassa. Meitä opiskelijoita on aina suhteellisen pieni ryhmä, mikä on tietysti huippujuttu, mutta myös vaatii 100% keskittymisen koko kuuden tunnin ajan. Seminaariaiheina on tänä lukukautena yhteiskuntavertailu, Etelä-Afrikan 'coloured identities' ja apartheid sekä etnologian työskentelytavat, eli käytännössä kenttätutkimus. Seminaarin aikana meidän on myös tarkoitus tehdä kenttätutkimustyötä Hallessa, oon aika täpinöissäni siitä!

Torstaisin mulla on vain turkin kielikurssia ja perjantait on vapaita - kuuleehan sen jo nimestäkin: Freitag, vapaapäivä ;) Huomasin tossa eilen kurssisuorituksia katsellessani, että oon saanut kaikki etnologian tutkintoon vaadittavista moduuleista joko suoritettua tai oon parhaillani suorittamassa niitä. Tää on aika järkyttävä tieto sen takia, että etnologia on tosi mielenkiintoista ja mulla ei oo suunnitelmissa (eikä opintosuunnitelman osalta ole tarkoituskaan) valmistua ihan vielä. Nää puolitoista vuotta yliopistossa on mennyt ihan käsittämätöntä vauhtia. Taitaa olla aika kattella, mitä kaikkea muuta vielä vois opiskella...

Sellaiset neljä yliopistokuukautta on siis edessä. Luentovapaahan alkaa täällä elokuussa, eli siihen asti kutsuu luentosalit ja läsnäolovelvollisuus. Luentojaksoa seuraa kaksi kuukautta esseiden kirjoitusta, mikä saattaa osoittautua aika haastavaksi tehtäväksi jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tämä tyttö nököttää elokuun alusta alkaen argentiinalaisen yliopiston penkillä!

13 Apr 2013

Espanjan kiertomatka osa 3: Badajoz

Sen perusteella mitä Badajozista näin voin kertoa, että kyseessä on tosiaan melko tavanomainen pikkukaupunki ilman sen erikoisempia nähtävyyksiä. Meidän reissukohteeksi se päätyi lähinnä sattumalta (vaikken sattumaan uskokaan): se oli Ávilasta katsottuna seuraava isompi kaupunki matkalla etelään, ja kun Badajozista löytyi majapaikka CouchSurfingin kautta, oli homma sillä selvä. Kaupunki sijaitsee Portugalin rajalla ja suurin osa sinne eksyneistä turisteista onkin vain läpikulkumatkalla Portugalista Espanjaan tai toisinpäin. 

Musta tällaisista tavanomaisista kaupungeista tekee kiinnostavia ja sitä kautta erityisiä juuri se, että ne ovat niin tavanomaisia. Tykkäsin Badajozista kovasti, mutta myönnän silti, etten todennäköisesti matkaisi sinne uudelleen (toisin kuin nyt esimerkiksi Toledoon tai Ávilaan). Paitsi että meillä oli ihan huippu CS-hosti, jonka luona voisin kyllä käydä toistamiseenkin kylässä!


Perjantai-illalla saapumisemme jälkeen lähdettiin kivenheiton päähän kaupunkiin tapas-kierrokselle kolmeen eri baariin - viimeisin niistä oli arabialaishenkinen, jonka lampuista tykkäsin (ylläoleva kuva)! Ensimmäisen kuvan rakennus on hostimme Josén mukaan kaupungin kaunein. Badajozin arkkitehtuuri ei ihan yltänyt Madridin tai Ávilan vaikuttavuuden tasolle, joten asiasta oli helppo olla samaa mieltä. 

Ja sitten maisemakuvia asunnosta ja kaupungilta noin yleensä:


Tämän sillan alla joessa oli kaksi pientä saareketta, jotka olivat täynnä kissoja. Kuvassa vasemmalla, ihan sillan kaiteen vieressä, seisoo nainen, joka heitti kissoille ruokaa. Juteltiin hetki naisen kanssa ja hän kertoi olevansa eläinsuojelujärjestöstä ja tulevansa syöttämään kissoja joka päivä. Jotenkin tuntuisi helpolta ratkaisulta käydä hakemassa ne kolmisenkymmentä kissaa saarelta pois, mutta byrokratiaviidakon takia se on kuulemma mahdotonta: kaupunki, aluehallinto ja valtio kinastelevat siitä, kenen vastuulla joessa olevat saaret ovat ja ennen ratkaisuan löytämistä saarille ei saa mennä :D

Loppukevennykseksi Josén kaksi kissaa, joista varsinkin ensimmäinen tykkäsi olla kuvattavana. Tykkäsin myös hedelmäpuista, joita oli joka kadun kulmassa. Kaupungin hedelmäpuista ei tosin kuulemma voi syödä, sillä hedelmät maistuvat niin pahoilta. No, toimiihan noi koristeinakin.


Ensi kerralla sitten meidän päiväreissusta Portugaliin! Alkaa taas vähän kasaantua nää raportoinnin aiheet, oon nimittäin viime päivinä viilettänyt vaikka missä kulttuuritapahtumissa ja autiotaloissa, mutta joskohan ehtisin niistäkin pian kirjoittelemaan :)