20 Mar 2013

Miten luopua turhista vaatteista?

Kirjoitin melkein vuosi sitten siitä, miten uskomaton määrä tavallisella ihmisellä voi olla vaatteita ja miten niistä voi päästä eroon. En tiedä teistä, mutta mua ainakin ahdistaa täpötäysi vaatekaappi, eihän sieltä löydäkään mitään. Ajattelin siis koota lisää ideoita, miten turhista vaatteista voi luopua, varsinkin kun joku on moisella hakulausekkeella tänne blogiinkin eksynyt.

Motivaatiota vaatteista luopumiseen:

 

Laske vaatekappaaleesi:
Viime vuonna mulla oli vielä yli kolmekymmentä t-paitaa ja toppia - yksi yläosa joka kuukauden päivälle! Tosiasiassa en käyttänyt puoliakaan kyseisistä vaatteista, joten reipas karsinta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vaatteiden laskeminen voi parhaimmillaan olla silmiä avaavaa puuhaa.

Mene matkalle: 
Oon huomannut, että matkailu tuo sopivaa perspektiiviä niin vaatemäärän kuin -laadunkin  tarpeellisuuden suhteen. Standardina reissaan 55-litrasen rinkan kanssa, jonne on mahduttava kaikki makuupussista vaihtokenkiin. Yleensä tuohon määrään sopii ihan liikaakin tavaraa ja reissun päällä sitten ärsyttää turhan roinan mukana raahaaminen. Motivaatio ylimääräisten tavaroiden karsimiseen senkun kasvaa.

Yhteensopivuus:
Matkaa varten pitää yleensä kerätä kokoon vaatekappaleita, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä ja yhteensopivia - muunlaisia vaatteita ei mun mielestä tulisikaan omistaa. Vaikka joku vaate olisi miten kiva, siitä on verrattain vähän iloa, jos se sopii vain yhden toisen vaatteen kanssa yhteen tai sitä voi pitää vain yhdenlaisissa tilaisuuksissa (kuten bad taste -bileissä), joita ei kuitenkaan koskaan tule.

Käyttöaste:
Omaksi nyrkkisäännökseni sopii, että jos jotain vaatetta ei ole käyttänyt puoleen vuoteen, joutaa se kierrätykseen (tietysti tämä sääntö ei päde uima-asuihin, juhlavaatteisiin yms erikoisvaatteisiin). Kannattaa kokeilla vähän käytössä olevien vaatteiden pinon päälimmäiseksi laittamista. Jos niitä ei siitä huolimatta koskaan käytä, on homma aikalailla selvä.

Varastotaktiikka:
Jos vaatekaappi pursuaa yli äyräiden, mutta kangaskappaleista ei silti raaskisi luopua, kannattaa kokeilla varastotaktiikkaa: ylläolevat kriteerit täyttävät vaatteet pahvilaatikkoon ja varastoon/kaapin päälle/tms. Jos vaatteita ei kuukauden aikana tule ikävä, joutaa laatikko mäkeen (siis kierrätykseen). Mieluiten avaamattomana.

Miten turhista vaatteista pääsee eroon?

 

Myy: 
Mitä halvemmalla myy, sitä helpommin tavarasta pääsee eroon (tunnearvon perusteella hinnoitellut tavarat saa todennäköisesti pitää jatkossakin). Itsekin on kivempi tehdä löytöjä pilkkahintaan, annetaan siis muillekin mahdollisuus siihen. 

Netissä voi myydä esimerkiksi huutokauppaportaaleissa (Suomi: huuto.net, Saksa: eBay [maksullinen]) tai suoramyyntinä (Saksa: Kleiderkreisel, eBay Kleinanzeigen). Suomessa oon myynyt myös kirpputoreilla, myyntipaikan maksun sain katettua jo ensimmäisten päivien aikana. Saksassa kirpputorikulttuuri on rajoittuneempaa, korkeintaan kesäaikaan saattaa löytää yksityisiä pihakirppiksiä tai laajemman skaalan maatilakirppiksiä.

Kierrätä:
Vanhoista t-paidoista voi tehdä esimerkiksi kangaskasseja tai mitä nyt mieleen juolahtaakaan. Niistä hirveimmistä rievuista saa käteviä pölyrättejä tai matonkuteita, joista voi edelleen virkkaamalla taikoa vaikka söpöjä mattoja ja upeita laukkuja. Netti on täynnä kierrätysideoita!

Vaihda:
Kavereiden kanssa voi järjestää vaatteidenvaihtokekkerit. Jos lähipiirissä ei kuitenkaan ole innostusta moiseen, voi vaatteita ja tavaroita vaihtaa myös tuntemattomien kanssa netissä. Netcycler on Suomessa toimiva internet-pohjainen tavaroiden vaihtopörssi. Saksassa vaatteita voi vaihtaa Kleiderkreiselissa ja saman yhteisön kautta järjestetyissä vaihtojuhlissa, joihin kävin jo kerran tutustumassa.

Lahjoita: 
Jos kaverit ja sukulaiset eivät huoli vaatteitasi, voi niitä varmasti viedä esimerkiksi kirkon kirppiksille. Saksassa paikalliset hyväntekeväisyysjärjestöt kuten Caritas vastaanottaa myös siistejä, käyttökelpoisia vaatteita. Netissä lahjoittaa voi kansainvälisestikin tunnetussa freecycle-yhteisössä (Suomi, Saksa). En suosittele viemään vanhoja vaatteita vaatekeräyslaatikoihin, koska niistä liikkuu vähän epämääräisiä huhuja.

Uusien vaatteiden hankinta:

 

Jotta tilanne ei (toivottavasti) onnistuneen vaatekaapin siivouksen jälkeen pääsisi pahenemaan, pitää vaatteisiin suhtautumistapaa muuttaa perinpohjaisesti. Kymmenien käyttämättömien alennusmyyntirättien omistamisen jälkeen tajusin, ettei alennusmyyntishoppailussa ole mitään järkeä. Tottakai oli pakko saada se villapaita, sehän oli niin halpa ettei haittaa vaikka jäisi käyttämättä. Paitsi ehkä sitten kun vaatekaappi on täynnä ei-haittaa-vaikka-jäisi-käyttämättä-riepuja. Suosittelen kokeilemaan ostolakkoa. Aloitin itse puolen vuoden ostolakon viime vuoden ensimmäisenä päivänä ja tähän päivään mennessä oon ostanut yhden uuden vaateasian.

Nykyään tulee myös arvostettua ekologisesti kestäviä ja reilusti tuotettuja vaatteita. Siinä ei ole mitään järkeä, että mun alennusvillapaita kuljetetaan älyttömän pitkä matka toiselta puolelta maailmaa mun luokse, jotta voin ostaa sen mahdollisimman halvalla. Pidän myös arvossa työntekijän oikeuksia inhimillisiin työaikoihin, turvalliseen työympäristöön ja reiluun palkkaan. Olen aika varma, että tekstiilialalla kilpailu on sen verran kovaa, että moni yritys tekee kaikkensa tuottaakseen mahdollisimman halvalla samalla saaden mahdollisimman suuren tuoton myynneistään, vaikka hintojen pitäminen alhaalla on kilpailukyvyn säilymisen kannalta tärkeää.

Mistä sitten saa hyvän omantunnon vaatteita?
1) Ompele itse tai laita kaveri/sukulainen ompelemaan
2) Ompeluta alan opiskelijalla
3) Osta käytettyjä vaatteita suoraan edelliseltä omistajalta
4) Osta reilun kaupan vaatteita (tää nettisivu vaikuttaa aika pätevältä)


14 Mar 2013

Koti numero 15

Oon nyt asettunut tänne uuteen asuntoon ja tunnen oloni hyvinkin kotoisaksi! Laskeskelin tossa että kyseessä on mun asunto numero 15 koko elämän ajalta - suhteellisen monesti on tullut muutettua. Yksistään Saksassa oon asunut viidessä eri asunnossa, kolmessa eri kaupungissa. Onneksi on sen verran vähän omaisuutta, että paikasta toiseen siirtyminen käy nopsasti eikä muuttaminen oo ihan niin stressaavaa kuin se voisi olla.

Mä asun kahden miekkosen kanssa, joista toinen opiskelee ravitsemustieteitä ja toinen työskentelee kemistinä tutkimusinstituuttihommelissa. Molemmat on oikein lepposia ja mukavia tyyppejä, just sopivia kämppäkavereita siis. Eletään kaikki vähän omia elämiämme, mutta pidetään silti silloin tällöin olutiltamat toisen kämppiksen huoneessa ja kuunnellaan Eläkeläisiä (yhtyeen kotisivu: www.humppa.com...), jotka on ihan käsittämättömän suosittuja Saksassa mutta joista en ollut koskaan kuullutkaan Suomessa asuessani.

Mutta pari asuntokuvaa:



Tässä ois mein eteiskäytävä vaaleanpunaisine seinineen! Alemman kuvan takaoikeella oleva ovi on asunnon ulko-ovi. Se on parhaat vuotensa nähnyt eikä enää sulkeudu kunnolla, eli aina kun avaan mun huoneen oven, tai vaikka naapuri menee rappukäytävään niin meidän asunnon ulko-ovi kolisee saranoillaan. Vessan ovessa (ulko-oven vieressä) on vähän samaa vikaa: vaikka sen laittaisi säppiin, se on silti pari senttiä raollaan. Noh, tottumiskysymys, kuten se puuttuva käsienpesuallas vessassa ja kolmen neliömetrin pesuhuone, josta ensi töikseni hajotin peilikaapin oven..
Älkää missatko muovijoulukuusta alumiinifolio- ja teepussikoristeineen ylemmässä kuvassa! :)

Ja tässä mun neljän seinän ennen- ja jälkeen-kuvat, tosin muuttelin pari juttua vielä ton jälkeen:



Tykkään noista ikkunoista! Huoneessa oli jo valmiiks kirjotuspöytä ja nurkassa näkyvät kaks tuolia ja pöytä, jotka oli sen verran epäesteettisiä että piti kehitellä niihin jotkut kankaat päälle. Kuvassa näkyvät matot (toinen niistä on kokolattiamatto, joka kokonsa puolesta riittää vain osaan huoneesta, siks toi ruudullinen matto lisäks..) kuuluu myös huoneen kalustukseen, niiden alla on joku miljoona vuotta vanha PVC-päällyste. Sivupöytiä kyhäilin lisää pahvilaatikoista ja oikealla näkyvä sohva/sänky on kahden hengen patja, jonka toinen puolisko nojaa seinään. Luovilla virityksillä mennään! :)

Ja näkymä meidän keittiön parvekkeelta sisäpihalle:


Jotenkin tää on mulle Hallea aidoimmillaan. Yks saneerattu talo, loput tyhjänä tönöttäviä osittain remontoituja rakennuksia, joiden remontointi päättyi rahojen loppumiseen (ja ollaan tosiaan edelleen Länsi-Euroopassa). Oon kyllä innoissani seikkailupaikoista omalla takapihalla! En tiiä sitten tykkääkö vuokranantaja hyvää jos meen tonne heilumaan, mutta jossain vaiheessa sinne vaan on mentävä.

Ai niin, ja siitä kaasuhellasta. En tajua miks oon koskaan pitänyt sitä niin vaikeena juttuna? Parin ekan kerran jälkeen kokkailu sujuu ongelmitta, mutta kaasun hajusta eteisessä en varmaan silti opi tykkäämään...

3 yötä Espanjaan!

10 Mar 2013

Mansfeldin linna

Käytiin taas pyörimässä lähimaastossa naapurin kanssa - tällä kertaa suunnattiin viidenkymmenen kilometrin päähän Mansfeldiin. Reinari on ilmeisesti hoksannu mun kiintymyksen kaikenmoisia linnoja kohtaan, joten tän reissun päänähtävyys oli Mansfeldin linna. Sisälle linnaan ei valitettavasti päässyt, koska se on avattuna vain sesonkikautena, mutta linnan piha ja ympäristö vallihautoineen ja raunioineen oli joka tapauksessa näkemisen arvoinen. Saksan hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se että mielenkiintoisia historiallisia nähtävyyksiä on vähän joka paikassa. Hassua muuten, että Mansfeldissä oli vielä lunta, vaikka lämpöä oli jo toista päivää lähemmäs viittätoista astetta.

sisäänkäynti linnanpihalle
linna sivusta katsottuna
linnanmuurin vartiotorni
linnanmuurilla
maisema linnalta kaupunkiin
shakkilauta linnanpihalla
Linnan vieressä olevia raunioita oli kunnostettu ja seinään ruuvattu "Raunioilla kiipeily kielletty!" -kyltti. Jos parin metrin päässä pihamaalla ei olisi seisoskellut työmiehiä, olisin varmaan kiivennyt silti, sen verran hyvännäköinen kiipeilypaikka oli kuitenkin kyseessä. Noista raunioista tuli sellainen olo kuin olisi yhtäkkiä päätynyt Roomaan.







sympaattinen asunto linnalta poistuessa


6 Mar 2013

Tänään olen onnellinen


Ne elämän pienet suuret onnelliset jutut:
 Aurinko ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon,

 aamupala parvekkeella yöpuvussa,

tänään olen onnellinen.

4 Mar 2013

Kulutuskriittisyyttä

Yliopistolla on ollut muhun ainakin sen suhteen iso vaikutus, että oon alkanut miettiä yhä enemmän kulutustottumuksiani. Kulutuskriittisyyden kautta toivon toimivani niin ympäristön, muiden ihmisten kuin omaksi hyväksenikin. Oon sitä mieltä, että mun elämäni tarkoitus ei oo kasata ympärilleni turhaa tavaraa, sillä koen että materiallinen omaisuus ei tee mua pohjimmiltaan onnelliseksi, päinvastoin. Turha roina voi olla aikamoinen taakka ja vaikeuttaa tärkeämpiin asioihin keskittymistä (aiheeseen liittyen suosittelen John Naishin kirjaa "Riittää jo! Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa" KUVA). Yliopiston ansiosta aloin myös tiedostamaan yhä enemmän, että yhden ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset voivat hyvinkin vaikuttaa isommassa mittakaavassa, mikä tietysti kannustaa pohtimaan omaa elämäntyyliään.

Kasvissyönti

Ekana tuli muistaakseni kasvissyönti. Mietin lihan syömisen lopettamista ensimmäisen kerran vuonna 2009 asuessani Helsingissä. Siihen aikaan suurin osa mun ruoista oli kotoisin supermarkettien roskapöntöistä, joten jätin eettiset kysymykset sikseen ja söin sitä, mitä dyykkireissuilla satuin löytämään. Opiskelujen alkaessa syksyllä 2011 tutustuin yhdellä kertaa uskomattoman moneen vegaaniin (etnologian kurssit tuntuu suorastaan pursuilevan yhteiskuntakriittisiä ihmisiä) ja kerran pitkäveteisyyksissäni satuin törmäämään Earthlings-filmiin, jonka katsomisen jälkeen päätin lopettaa lihan ja maidon ostamisen. Syömistottumuksien muuttaminen ei sinänsä ole ollut vaikeaa. Saksassa vegaanin elämä on verrattain helppoa, sillä vaihtoehtotuotteita on tarjolla runsaasti ja varsinkin Hallessa on yllättävän paljon samanhenkistä porukkaa. 

En silti ole täysin ehdoton ruokavaliossani (tai monessa muussakaan asiassa). Esimerkiksi lihaa en enää söisi lainkaan, mutta dyykkaan edelleen juustokakkuja (ja pidän dyykkaamista ekotekona!) sekä syön kylässä tarjottuja suklaakeksejä, jos mieli tekee. Musta ruokatottumukset on henkilökohtaisia ja mulle sopii tällainen vapaampi järjestely, jossa aktiivisesti siirryn kohti omaa ihannetilannettani. Tärkeimpänä seikkana pidän sen tarkkailua, minkä tuotteiden tuotantoa tukee maksamalla niistä, mikä tietysti koskee kaikkia ostamiani asioita.

Ostolakkoilu

Ja niin päästäänkin seuraavaan kulutustottumusmuutokseen. Viime vuoden alussa päätin lopettaa uusien vaatteiden, kenkien ja asusteiden ostamisen ainakin puoleksi vuodeksi. En oo koskaan ollut mikään shoppailuhullu, mutta jostain syystä hävetti se iso määrä turhia resursseja (eli käyttämätöntä kangasta) omassa vaatekaapissa. Puolen vuoden kokeilu meni ohi kivuttomasti. Koko viimeisen vuoden aikana oon ostanut uutena vain yhden kenkäparin, muuten uudistan vaatekaappiani vaihtamalla vaatteita muiden kanssa netin kautta tai ostamalla käytettyjä vaatteita suoraan entisiltä omistajilta. Second hand -ketjuja ja vaatekeräyslaatikoita kohtaan oon nimittäin erittäin epäluuloinen, joten en tue niitä. Uusia vaatteita en toivottavasti tule enää koskaan ostamaan, koska käytettyjä vaatteita on niin paljon tarjolla, ettei massavaateteollisuuden tukemiseen ole mitään syytä.

Mun käyttämäni kosmetiikkamäärä on aina ollut pieni, mutta halusin siitä huolimatta tehdä jotain silläkin saralla. Yritin jonkun aikaa siirtyä luonnonkosmetiikkaan, mutta hiusväriä lukuunottamatta en oo löytänyt mulle sopivia tuotteita, joten päätin vaan alkaa käyttämään vieläkin vähemmän kosmetiikkatuotteita. Huomasin esimerkiksi kuukauden kokeilun jälkeen, että hiustenhoitoaine on oikeastaan ihan turha keksintö (alku oli kyllä vähän hankalaa, koska hiukset olivat tottuneet hoitoaineeseen). Voin myös suositella kuukuppia perinteisten vaihtoehtojen sijaan - kyseinen kapistus on helpottanut mun elämääni jo parin vuoden ajan, enkä voisi enää kuvitella eläväni ilman sitä. Varsinkin reissuilla se on ihan lyömätön, puhumattakaan tuotteen ekologisista ja rahallisista eduista.

Pyrin olemaan tyytyväinen siihen mitä mulla on ja kehittämään materiakriittisyyttäni edelleen. Raivattuani tilaa materialta tärkeämmille asioille oon ollut hurjan kiinnostunut vähän filosofisemmista jutuista - suurin inspiraation lähde näinä päivinä on ollut Alan Watts luentoineen. Tunnetuin pätkä lienee tämä:


"Better to have a short life that is full of what you like doing 
than a long life spent in a miserable way."

1 Mar 2013

Kokemusmerkit

Bongasin tällasen Lifescouts-projektin Youtubesta ja innostuin katsomaan, mitkä merkit oon ite jo kerännyt. Tiiättekö partiolaisten taitomerkit? Tässä projektissa kerätään taitomerkkien sijaan kokemusmerkkejä sen mukaan, mitä kaikkea on oman elämän aikana jo tullut tehtyä ja nähtyä. Projektin aloittajan mukaan koko juttu on oikeastaan nettipohjainen ja tarkoituksena on saada ihmiset keskustelemaan kokemuksistaan ja innostumaan uusista asioista, mutta jos haluaa, voi projektin nettikaupasta toki myös ostaa oikeita pinssejä kokoelmiinsa.

Merkkejä ilmestyy Lifescoutsien nettisivuille aina parin päivän välein. Ekojen kahden kuukauden aikana niitä ilmestyi 39, joista mä oon ansainnut 13 eli kolmasosan. Aika paljon on siis vielä kokematta, vaikka voin kertoa jo nyt että osa noista jää myös kokematta - musta ei esimerkiks ois benji-hyppyyn! :D Mutta tässä nää mun kokemukset ja tarinat:



1. Eiffel-torni: Kävin Pariisissa reilillä ja tulihan se Eiffel-tornikin nähtyä. Kauempaa nähtynä kyseinen metallikyhäelmä ei oikein vakuuttanut ja koska Pariisin kesä heitti niskaamme vettä ja takana oli aikamoiset taistelut paikallisten rautatieasemavirkailijoiden kanssa (yhteinen kieli puuttui..), ei lähdetty tarkastelemaan Eiffeliä lähempää ollenkaan. 

2. Big Ben: Ensimmäisen kerran me kohdattiin vuonna 2008, jolloin vierailin Lontoossa ekaa kertaa. Tykkäsin kaupungista kovasti, mutta en uskonut palaavani sinne ainakaan ihan heti. Sittemmin oon käynyt ihastelemassa Big Beniä vuosina 2008 (uudemman kerran), 2009, 2010 ja 2011. Melkein harmittaa, että viime vuosi jäi välistä, mutta jospa keskittyisin muihinkin kaupunkeihin :D

3. Niagara Falls: Mun ekalla ja tähän mennessä ainoalla Yhdysvaltojen reissulla 2010 päädyin sattumalta Buffaloon (NY), josta noi putouksetkin oli ihan kulman takana. Valitettavasti en ehtinyt mennä ihailemaan niitä Kanadan puolelta, josta näkymä on kuulemma paljon hienompi. Buffalo on muutenkin mielenkiintoinen kaupunki, suosittelen vierailemaan siellä tilaisuuden tullen!



4. Sademetsä: Rehellisesti sanottuna en oo ihan varma, mikä nyt virallisesti luokitellaan sademetsäksi ja mikä ei. Arvelisin kuitenkin, että Monteverden pilvimetsä Costa Ricassa ei oo ainakaan kovin kaukana sademetsästä, joten katsoin ansainneeni sademetsämerkin. Monteverdessä suhailin metsän läpi Canopy-tourin kanssa (tästä pitäis melkein saada erillinen merkki!), mikä oli mahtava kokemus!

5. Auringonnousu: Auringonnousut on musta vielä kauniimpia kuin auringonlaskut. Ehkä se johtuu siitä, että niitä tulee koettua harvemmin? Muutamat kerrat on kuitenkin tullut ihailtua päivän ensimmäisiä auringonsäteitä, yleensä joko pitkäksi venähtäneen illan jälkeen tai sitten töihin mentäessä :)

6. Uiminen: Suomalaisittain on selvää, että kaikki osaa uida. Meidän piti koulussa myös suorittaa pohjoismainen uintitaitotesti. Lukiosta tehtiin viikon tutustumismatka ystävyyslukioon Italiaan, jossa tutustuin ensimmäistä kertaa ikäiseeni ihmiseen, joka ei osannut uida. Täytyy myöntää, että olin tuolloin melko hämmentynyt asiasta.




7. Skeittaus: Ollessani aupairina ekaa kertaa mulla oli aamupäivisin aina vapaata enkä oikein tiennyt mitä mun pitäis tehdä. Sitten sain päähäni opetella skeittamaan. Kun lapset oli koulussa, meikäläinen skeittasi tyhjälle parkkipaikalle harjoittelemaan laudan kanssa hyppimistä. Innostusta riitti korkeintaan kuukauden, mutta hauskaa se oli silti!

8. Autolla ajo: Ajokortti-iän lähestyessä päätin olla hankkimatta koko korttia. Jotenkin se tuntui niin turhalta, pääseehän pyörälläkin joka paikkaan. Jossain vaiheessa aloin näkemään yhä enemmän unia, joissa olin autossa, jonka ajaja pyörtyi ja mun piti ottaa ohjat käsiini. En tietenkään osannut ajaa autoa, joten uni oli ahdistava. Paria viikkoa myöhemmin aloitin autokoulun ja sen koommin en ole enää nähnyt unia pyörtyneistä autokuskeista.

9. Ratsastus: En oo koskaan ollut heppatyttö, mutta yhdessä vaiheessa kävin pienten serkkujeni kanssa säännöllisesti ratsastamassa ja tykkäsin siitä kyllä. 'Hurjin' kokemus tällä saralla on varmaankin ilman satulaa ratsastaminen - ei se ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin :)



10. Eläintarha: Tiesittekö, että St. Louisissa Yhdysvalloissa on jättikokoinen (!) eläintarha, jonne ei ole mitään pääsymaksua? Mulle selitettiin että pääsymaksuttomuus johtuu siitä, ettei kukaan muuten vierailisi paikassa. St. Louisin eläintarhassa näin elämäni ensimmäistä kertaa virtahepoja. Jättimäisiä otuksia! Enää en tosin tykkää ideasta käydä toljottamassa häkkieläimiä, joten uusia eläintarhavisiittejä tuskin tulee.

11. Lemmikkieläimet: Kun olin pieni, meillä oli vaikka mitä lemmikkejä (ja kaikki samaan aikaan, vaikkei asuttu kovin isossa asunnossa): kani, marsu, deguja, lintuja, kaloja, kilpikonna, kissa... Lähes kaikki oli 'pelastettu' ihmisiltä, jotka eivät enää halunneet pitää lemmikkejään. Suosittelenkin aina adoptoimaan lemmikin!



12. Piknik: Piknik kuuluu meidän kaveripiirin lempiharrastuksiin - viime vuonna oltiin liinan kanssa nurmikolla jo helmikuussa! Tänä vuonna saa makaronisalaatit ja pelikortit oottaa vähän pidempään..

13. Kalastus: Meillä on mökki saaressa, joten lähiruokaa on tullut hankittua monta kertaa. Onkivavan sijaan käytössä on yleensä ollut katiska



Jos joku muu innostuu keräilemään merkkejä niin linkittäkää toki tänne, luen mielelläni muidenkin kokemuksia! :)