16 Feb 2013

Sanojen voimasta

Oon jo pitkään pähkäillyt sitä, miten paljon sanoilla, tai no kielellä nyt yleensäkin, on voimaa. Kieli sekä yhdistää ja erottaa meidät. Se auttaa meitä ymmärtämään (tai väärinymmärtämään) toisiamme. Sanoilla on omat vivahteensa ja merkityksettömättömältä tuntuva sanavalinta voi yllättäen kääntää koko lauseen päälaelleen. Sanoilla on myös väliä kun puhutaan siitä, keitä me ihmiset oikein olemme.

Useimmat pysyvästi ulkomaille muuttaneet kai jossain vaiheessa pähkäilevät omaa identiteettiään. Mulla kyseinen vaihe oli vahvimmillaan noin puoltoista vuotta sitten. Mitäs sitä tässä nyt oikein ollaan? Passin mukaan suomalainen, oman mielikuvan mukaan nyt ainakin pohjoiseurooppalainen, mutta kuitenkin olo on niin kotoisa ja halu kuulua joukkoon on sen verran kova, ettei tekisi mieli määritellä itseään valtaväestöstä poikkeavaksi.

Siitä huolimatta olen tietysti erilainen. Ulkonäön ja kielitaidon perustella kukaan ei välttämättä arvaisi mitään, mutta on lukuisia pikkuseikkoja, joista mun suomalainen kasvatus, arvot ja mentaliteetti paistaa läpi. Ja mikä tärkeintä, musta ei tunnu saksalaiselta (mitä se saksalaisuus sitten ikinä onkaan) ja nää identiteettijutut on kuitenkin aika pitkälti tuntemusjuttuja.

Hallessa suurin osa opiskelijoista ei ole paikkakuntalaisia, joten jossain vaiheessa se kysymys sitten tulee: "Mistä sä olet kotoisin?" Suurin syy, miksi kyseinen kysymys sai mut aiemmin tosi vaivaantuneeksi on se, että sana 'maahanmuuttaja' on mun mielestä ihan käsittämättömän vastenmielinen siihen liittyvien negatiivisten mielikuvien takia. Sama vaivaa saksan kielen sanaa 'ulkomaalainen' (Ausländer). Keskustellessani uusien ihmisten kanssa törmään lähes jatkuvasti negatiivisiin kommentteihin niistä maahanmuuttajista/ulkomaalaisista tiedäthänsinä (lisää tähän sellainen tietynlainen merkitsevä katse).

"Mutta hei, mäkin olen maahanmuuttaja."
"Ei ei, en minä tarkoita sinua. Tarkoitan niitä ulkomaalaisia, jotka eivät osaa saksaa/tekevät rikoksia/elävät veronmaksajien kustannuksella/etelämaalaisia/muslimeja/arabeja/turkkilaisia..."

Kritisoimatta sen enempää ihmisten ryhmittelyä ylläolevien kaltaisten epämääräisten termien taakse vihdoin varsinaiseen asiaan: Mun tietääkseni maahanmuuttaja ja ulkomaalainen on sanoja, jotka määrittelevät vain sen, onko asuinmaansa kansalainen vai ei. Ja mä olen maahanmuuttaja, ja ulkomaalainen. Ja niitä tulen luultavasti olemaan koko loppuelämäni, enkä silti ansaitse sitä negatiivista leimaa, jonka yllämainitut, neutraaleiksi tarkoitetut sanat antavat. Sama koskee tietysti muitakin maahanmuuttajia kaikkialla maailmassa.

Siksi meidän kaikkien maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten tulisi mun mielestä aktivisesti käyttää kyseisiä sanoja itsestämme ja sitä kautta osoittaa, että maahanmuuttajuus ja ulkomaalaisuus kertoo vain henkilökohtaisesta muuttohistoriasta, eikä niihin sisälly sen enempää negatiivisia kuin positiivisiakaan ominaisuuksia.

6 comments:

  1. Ihan totta! Meillä oli tästä juuri ohimennen hieman puhetta yliopistolla kun yksi luokkakaveri heitti kommenttin, että "en mä ole maahanmuuttaja" ja totesin siihen sitten, että "ollaanhan me kaikki maahanmuuttajia" :) On se jännä, että siinä sanassa on niin negatiivinen mieltymä monella. Luulen, että "ulkomaalainen" taas on vähän jotenkin eksottiisempi ja vähemmän negatiivinen. Tai ehkä vain mun mielestä.
    Aika jännä juttu, että esimerkiksi espanjan sana "extranjero" voi kääntyä englanniksi "foreigner" tai myös "stranger". Ensimmäinen käännös on mun mielestä jotenkin pehpeämpi ja lämpimämpi vaihtoehto.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta on mielenkiintosta, miten eri kielillä eri sana on päätyny sellaseks mielleyhtymäsanaks. Saksaks se on nimenomaan 'ulkomaalainen' (Ausländer), suomeks taas 'maahanmuuttaja'.

      'Stranger'-sanassa kytee kyllä aika paljon sellasta ihmisten toisistaan erottamista. Mutta erikoinen on myös suomen kielen sana 'vieras'. Toisaalta kyseessä on 'stranger' (ehkä vähän pelottavakin tuntematon), toisaalta taas 'guest' (joku, jota kohtaan ollaan kohteliaan vieraanvaraisia).

      Delete
  2. Hola! Löysin blogisi ja olen ihan haltioissani. :') Olen itsekin matkailijatyyppi, suuntana on muuttaa Espanjaan opiskelemaan. Eli minua myös espanjankielinen maailma kiinnostaa!

    Sigo leyendo tu blog :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hey, gracias por tu comentario! Kiva, että tykkäät blogista! Minne Espanjaan haluisit opiskelemaan? Mä oon miettinyt työharjottelua siellä, mutta sitä katsotaan sitten joskus.. Madridiin tykästyin ainakin kovasti, katotaan nyt maaliskuussa mitä pidän parista muusta kaupungista :)

      Delete
  3. Muakin häiritsee tuo yleistetysti maahanmuuttajien/ausländerien arvostelu. Joskus pilke silmäkulmassa sanon "ai niinku minä?" tms., mutta juuri tuon takia, että vastaus on "eiei et sinä kun ne muut.." se alkaa tuntua jossain vaiheessa tyhmältä sanoa mitään. Luulen, että jos liian usein sanoo, sanoma ei mene enää perille. Puhun itsestäni kyllä usein täällä ausländerinä, sillä sehän minä olen.

    En tiiä onko se vain mun käsitys, tai ehkä etelä-Suomessa asia on ihan toisin kuin pohjoisessa, mutta Saksassa kohdellaan ulkomaalaista (ainakin suomalaista, joka puhuu saksaa) kuten saksalaista. Suomessa enemmän ehkä kyräillään/nostetaan jalustalle tms. Ehkä tätä ei voi yleistää joka tilanteeseen, mutta jossain määrin ainakin tuntuu siltä.

    Yks huomio vielä. Saksalaisen mielestä Suomen ja Saksan välillä ei myöskään ole kulttuurieroja. Kun sitten olet sanonut, että "ei, kyllä niitä eroja on", näitä eroja on yllättävän vaikea nimetä.

    Tällaisia mietteitä täältä Dresdenistä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua häiritsee siinä arvostelussa vaan se, että yleistetään kaikki saman nimikkeen alle. Tietysti ongelmista pitää pystyä puhumaan avoimesti, mutta yksilöitähän me kaikki ollaan, mikä tulisi myös ottaa huomioon. Lisäksi yllämainitut termit on pohjimmiltaan neutraaleja ja sellaisena niiden tulis pysyäkin. Jaksan mainita tästä joka kerta kun vaan aihe tulee puheeksi ja joku heittää Ausländer/maahanmuuttajat-kommenttia.. :D

      Ei nyt ihan parhailla ystävillä, mutta joillain kavereilla on toisinaan tapana esitellä mut muille lauseella 'tässä on Nana Suomesta'. Silloin tuntuu kyllä tosi eksoottiselta, ku en tunne poikkeavani kuitenkaan niin paljoa muista. Mutta oon samaa mieltä, että ihmisiä ei täällä erotella niin ahkerasti kuin Suomessa. Musta suurin ero saksalaisten ja suomalaisten välillä onkin avoimuus uusia ideoita ja ihmisiä kohtaan. Vaikkei tietysti tätäkään voi yleistää :)

      Delete