19 Aug 2012

Kotimaa numero yksi kutsuu!


tällasiin postauksiin on hyvä tunkea omia naamakuviansa
Nyt on tullut aika liidellä lomalle Suomeen! Huomenna taas vanhat tutut lentokenttäyöpymiset ja aikainen aamulento kotimaahan. Toivottavasti Suomessa on vielä jotenkuten kesäiset kelit, sillä syyskamppeet jätän suosiolla tänne - lennän nimittäin vain käsimatkatavaroiden kanssa kuten aina. Saksassa ainakin riittää lämpöä! Jos jollekulle ehtii tulemaan ikävä, kyselkää vaikka jotain formspringissä, mä ainakin mielelläni vastailisin. Hyvää elokuun loppua kaikille! :)

17 Aug 2012

Lempimekko

Käytiin poikaystävän kanssa käppäilemässä ja löydettiin sattumalta lähes salainen puutarha erään kukkulan huipulta. Paikalla ei ollut ketään muuta joten pistettiin fotostudiot pystyyn ja napsittiin pari kuvaa. Tykkään näköjään tällasista nenänvarsiposetuksista, haha!



Tää lempimekko on kotoisin Mikkelistä eräästä vaateliikkeestä, josta ostin sen heräteostoksena kolme vuotta sitten, ja se on kokenut kaikenmoisia seikkailuja kanssani ties missä. Loistava ostos siis. Jotenkin hieno ajatus että vaatekappaleella on oma tarinansa. Sen innoittamana etsin lisää kuvia, joissa mekko esiintyy:

reilimekko ranskassa, vieressä junasta bongattu toinen reilaaja ruotsista!
nyyjorkki taustalla ja mekon lisäksi myös lievät jetlagit päällä
mekkokärrynpyöriä chicagossa


15 Aug 2012

Reissumuistelot osa yksi: Irlanti 2008


Irlannin matka oli mun ensimmäinen ulkomaanmatka ilman vanhempia tms., sen sijaan reissussa oli mukana randomi nettituttu (suosittelen tällasta randomeilua!). Meidän matkafilosofiat ei oikeen kohdannut, joten hengailin paljon keskenäni, mikä ei oikeastaan suuremmin haitannut.

glendaloughin luonnonsuojelualueelta. ja kamerahan oli varustettu jopa kuudella megapikselillä, syytetään sitä.
Löysin jopa vanhoja muistiinpanoja matkalta, koko homma lähti näin käyntiin: 'Nukuin älykkäästi kolme tuntia ennen lähtöä ja pakkasin loput kamat vasta aamulla, just niinku suunnittelinki [huomaa sarkasmi]. Bussi Tampereelle hajoo ekan viiden kilsan jälkeen ja pysähdytään keskelle tietä: 'Teknisiä ongelmia.. en saa vaihteita toimimaan'.' Loistoalku koko retkelle!

Olin liikkeellä sillä meiningillä, että säästän majoituksessa ja nukun yöni puskissa, mutta voin kertoa että sen ekan puistoyön jälkeen (suojana pelkästään jostain pusikosta löytynyt pressu) harkitsin jo vahvasti teltan hankkimista, Irlannissa kun saattaa vaikka sataa välillä.

hautausmaa kelttiristeineen
Muistiinpanoista:
'Majotuttiin oikeen kodikkaaseen dublinilaiseen puistopusikkoon ja löydettiin vielä pressu, jolla sai kyhättyä oikein mukavan mökin sinne oksien siimekseen. Seuraavassa tiivistelmä seuraavien tuntien tunnelmista:

2am: herätys. sataa. kylmää. märkää.
4am: herätys. sataa. kylmää. märkää.
4:30am: herätys. ei sada. tosi kylmää. tosi märkää.
6:30am: EI KESTÄ ENÄÄ. maja tulvii yli äyräidensä, makuupussi on litimärkä ja sataa kaatamalla.'

Jouduttiin tosiaan murtautumaan ulos sieltä puistosta, ne kun sulkee portit yöksi. Erittäin järkevää puuhaa, mutta mahtavia muistoja!

täällä sitä nukuttiin. ja tukkamuoti oli tosiaan aika musta.
Muita hyväksi koettuja yöpaikkoja oli myös Bed & Breakfast, jonne päädyin viikoksi työskentelemään majoitusta ja ruokaa vastaan, sekä jo edellisessä postauksessa mainittu paappa, joka tarinoi nuoruuden retkistään Etelä-Amerikassa, etenkin Kolumbiassa, jossa joutui puukotetuksi. Kolumbiapaapasta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta tässä istuskellaan japanilaisessa puutarhassa sen B&B:n omistajan Eileenin kanssa:

puoli vuosikymmentä sitten, onpas siitä jo aikaa.
Irlannissa olin nykypäivään verrattuna tosi varovainen matkaaja. Liftattiin toki ja nukuttiin jossain rämeikössä, mutta mulla oli kaikkeen hätävarosuunnitelma, reissussa mukana oli kartta, matkaopas, varakännykkä ja ties mitä muuta ylimääräistä rompetta (sekä teräase mm. sen varalta, että vaikka se Kolumbiapaappa onkin liftareita keräävä sarjamurhaaja. Jokainen yö pusikossa tuntui turvallisemmalta kuin se yö Kolumbiapaapan kotona).

Ja mitä sinne Irlantiin mentiin katsomaan: no linnoja tietysti! Valitettavasti valokuvausvälineistö ei ollut ihan nykypäivän tasolla, joten nauttikaa pikseleistä. Kuvamateriaalia olis vaikka millä mitalla, mutta tää kuvanlaatu aiheuttaa sellaista päänsärkyä, että pidättäydytään nyt näissä :D

kilkenny castle

joku toinen linnanen

carlow castle

ja vielä yks linna
Irlannista lähtiessä vannoin meneväni sinne heti takaisin, kun vain tilaisuus koittaa. Neljä vuotta myöhemmin en vieläkään oo ollu paluuvisiitillä, mutta joskus vielä ihan varmasti! Suosittelen maata kaikille luonnonkauneuden ja vanhojen linnojen ystäville ja niille, jotka haluavat haastaa englannin kuullunymmärtämistaitonsa. Paikallinen aksentti oli nimittäin melkoisen haastavaa tulkittavaa!

12 Aug 2012

Uusi asumus

En varmaan ole ehtinyt vielä tarinoimaan mitään meidän uudesta asunnosta, mutta korjataanpa se virhe samantien. Meillä ei tosiaan vieläkään ole nettiyhteyttä, mistä johtuen blogimaailmaelo on jäänyt vähän taka-alalle, mutta sitä ollaan paikattu esimerkiksi kukkapenkin muuraamisoperaatiolla.
siinä se kukkapenkin muuri tönöttää
Meidän yläpuolella asuu nimittäin joka kodin remonttimies Raineri, jolta riittää energiaa vaikka parille pataljoonalle. Kun se ei puuhastele kukkapenkin parissa, se korjaa intohimoisesti polkupyöriä (nyt munkin menopelissä toimii taas valot!), yöaikaan se askartelee kierrätystaidetta tai vain ajelee ympäri maakuntaa kaapimassa pelloista juurikkaita ja puretuista taloista tiiliskiviä meidän muuriin. En tosin ole vielä ihan varma, mitä me niillä juurikkailla tehdään..

Täytyy sanoa, että tuskin kellään on siistimpää naapuria. Rainerin etuihin kuuluu myös sen kirjasto, joka on kaikenkattava ja toimii kotiinkuljetuksella, eli aina pihalle eksyessä Raineri tuputtaa meille jonkun uuden opuksen lainaan. Meidän pöydillä lojuu nyt sellaisia teoksia kuin DDR:n arkipäivä tai Erilaiset maalaustekniikat sekä valokuva-albumi, jonka kuvat on napsittu Hallessa allekirjoittaneen syntymävuonna. Tässä talossa asuu myös saksofonisti, hammaslääkäri ja kaksi geologia, joten hyvässä huomassa ollaan.

Kotiutuminen ei ole siis tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Edelliseen tukikohtaan verrattuna sijainti on myös erittäin suotuisa: pari sataa metriä länteen (saksalaiset ilmoittaa mielellään kaiken ilmansuunnilla, johon sopeutuminen on ollut aika työlästä. Minähän ilmoitan suunnat periaatteella 'vasemmalle' tai 'ylöspäin', vaikka puhuttaisiin ihan vain 2D-kartoista) on jättikokoinen puistoalue ja Saale-joki ja pari sataa metriä itään koko vuorokauden ympäri auki oleva ruokakauppa, joka on muuten tämän kokoisessa minimestassa aikamoinen harvinaisuus. Ainoa haittapuoli tässä asunnossa on se, että täällä on meeelkoisen viileää. Talvea vaan ootellen, saksalaisten Altbau-talojen eristys on nimittäin.. no, ainakin vähän eri tasoa kuin Suomesta tuttujen rakennusten eristys.
seinät kaipaa vielä vähän väriä
Ja meilläpä on oikein kalterit ikkunoissa, koska asutaan pohjakerroksessa eikä haluta kutsumattomia yökyläläisiä. Pidän tätä kuivaharjoitteluna Perua varten, vaikka kyllä noihin rautatankoihin nopeesti on tottunut. Huomaa myös pöytäliinaverhot.

Jotta sellaisia uutisia täältä instituutin portailta ja lämpimiä terveisiä O2:n työntekijöille, jotka ei turhaan kiirehdi meidän nettiyhteyden kanssa. Jatketaan vanhojen matkojen haaveilulla, kunhan olen löytänyt kuva-arkistoista sellaisia otoksia, joita kehtaa julkaistakin...

tässä mä nytkin nökötän

7 Aug 2012

Reissuhistoria 2008-2011

Paulan Bucketlist -postaus innoittaa kyhäämään kokoon josjonkinmoista maailmanvalloitussuunnitelmia, mutta haaveilujen sijaan päätin koota pienen yhteenvedon siitä, missä olen jo ehtinyt käymään. Ylioppilaskirjoituksista alkaen on joka vuosi tullut heiluttua jossain päin maailmaa reppu selässä ja toivoa sopii, ettei tämä vuosi luo poikkeusta!

2008 - Irlanti


Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tuolloin ammoisina aikoina vuonna 2008 lähdin ekalle reppureissukierrokselleni ikinä - suuntana Irlanti. Idea oli oikeastaan kiertää koko Etelä-Irlanti, mutta siellä olikin niin paljon nähtävää, ettei moista kierrosta kahdessa ja puolessa viikossa tehtykään. Päädyin reissaamaan Dublinista Wicklow'n vuoristoalueen läpi Carlow'n ja Kilkennyyn ja takaisin Dubliniin. Suosittelen ehdottomasti katsastamaan Wicklow'n, paikka ei ole ollenkaan kaukana Dublinista ja maisemat ovat henkeäsalpaavat! Irlannin julkinen liikenne jättää valitettavasti vähän toivomisen varaan, mutta liftaamalla pääsee hyvin eteenpäin, tutustuu samalla paikallisiin ja kuulee parhaat kohdevinkit. Päädyinpä majoittumaankin yhden kyydittäjän luona ja kuuntelemaan villejä tarinoita kyseisen papan nuoruuden Kolumbian-reissuilta.

2009 - Interrail Euroopassa


Reili Euroopassa oli jo pitempään suunniteltu juttu, mutta kesällä 2009 siitä tuli totta, sillä satuin voittamaan reililiput nettikilpailusta. Ei hassumpi juttu! Reissusta tuli aika siksakkia, koska kiersin kavereiden luona ja satunnaisten mielijohteiden perässä. Yhteensä reissupäiviä oli 40 tällä Länsi-Euroopan kierroksella. Aloitin Bremenistä, junailin Amsterdamin, Brysselin ja Luxembourgin kautta Pariisiin, josta suuntasin yöjunalla Italiaan. Seuraavana listalla oli Barcelona, josta jatkoin Sveitsin, Etelä-Saksan ja Itävallan kautta Prahaan ja sieltä entisen aupair-perheeni luokse Kieliin, Pohjois-Saksaan. Siellä tapasin yhden kaverini perheineen, joiden autolla hurautimme kanaalin yli Englantiin ja kotiin liitelin Lontoosta. Junamatkailu on muuten loistava tapa saada yleiskuva suuresta pinta-alasta ja monesta maasta!

2010 - USA ja Costa Rica


Seuraavan kesän matka toteutui kun kutsu kuului kaverin häihin Yhdysvaltoihin. Jostain syystä mulle on kerääntynyt ystäviä kaikkialta maailmasta ja kekkasin käydä moikkaamassa paria muutakin samalla reissulla, joten reitti johti New Yorkista Buffalon, St. Louisin ja Chicacon kautta Kansasiin ja lopuksi Pittsburgiin. Yhdysvalloista haaveileville voin suositella lämpimästi Chicagoa (tykkäsin jopa enemmän kuin New Yorkista!) ja vastapainona Kansasin aavekaupunkeja. Yhdysvalloissa olisi kahlaamista vähän pidemmällekin reissulle, mutta ehti niiden viiden viikonkin aikana jotain näkemään. Auto on kulkuvälineenä ehdoton - kokemuksesta voin kertoa julkisen liikenteen olevan harvassa, sekä kallista ja epäluotettavaa.


Ja kun jo sillä puolella lätäkköä oltiin, buukkasin parin viikon reissun monivuotiseen haavekohteeseeni Costa Ricaan. Aikamoinen päähänpisto lähteä couchsurfaamaan yksin noin kauas entuudestaan täysin tuntemattomaan maahan, jonka kieltä ei edes puhu, mutta hyvinhän kaikki sujui. Sain uskomattomia kavereita ja näin sellaisia maisemia että huh-huh. Reissu toistoon heti kun espanja sujuu kunnolla! Ja parissa muussakin maassa tolla suunnalla olis kiva kierrellä.

2011 - Suomi ja Norja


Monilla matkoilla ja ulkomaavuosina olen usein kuullut kysymyksen: "no millaista siellä Lapissa oikein on?", johon olen joka kerta vastannut samalla tietämättömyydellä: "no enhän minä koskaan ole käynyt koko Lapissa." Viime kesänä tuli korjattua tämä vääryys ja samalla näytettyä pala kauneinta kotimaata saksalaiselle poikaystävällekin. Koukattiin myös Norjan puolelle ihailemaan vuonoja ja keskiyön aurinkoa. Hyttysiä lukuunottamatta aivan mahtava reissu: näin sitä opittiin, ettei aina ole pakko mennä merta edemmäksi kalaan..

Tätä kirjoittaessa kaihertaa takaraivossa epätietoisuus siitä, minne tänä kesänä tulisi suunnata. Aikaa ja rahaa on vain rajoitetusti käytettävissä, ideoita kyllä sitäkin enemmän. Jos en saa ketään lähtemään liftausreissulle ihanminnevain, painun keskenäni vaikka bussilla Puolaan. Toivottavasti. Kirjoittelen muuten myös into piukassa enemmän yksittäisistä matkoista, jos kiinnostusta löytyy! Kukapa ei mielellään nostalgioisi vanhoja reissujaan *.*

Kartat kuukkelista ja oransseista viivoista kiitokset Paintille!