31 Jul 2012

Muuttofiilistely

Terveisiä täältä meidän instituutin pihakivetykseltä! Naapurissa kaatavat just puuta, instituutille toimitetaan parhaillaan kivennäisvesilaatikoita ja mä nökötän täällä maassa datailemassa. Meidän uudella asunnolla ei nimittäin vielä ole nettiä, mikä on toisaalta ihan tervetullutta vaihtelua, mutta toisaalta... Liikkeessä kun tilasin lupasivat toimittaa kahden viikon sisällä (tilauksesta on nyt kaksi viikkoa) ja pari päivää sitten saapui tilausvahvistus, että netti tullaan sitten neljän viikon sisällä asentamaan. Kiva juttu. No, mielellänihän mä pyöräilen ympäri kaupunkia ettimässä toimivaa yliopiston nettiyhteyttä. Kirjastolla ei nimittäin jostais syystä pelittänyt, täällä instituutilla onneksi toimii!

Kirjotin joskus viime viikon lopulla tällasta hehkutuspostausta, jota en kuitenkaan muuttokiireiden takia ehtinyt postaamaan, joten postataan se nytten sitten. Aika siirappista tekstiä, mutta menkööt.

--- 

Että mie viilistelen täällä tota tulevaa muuttoa! Pikkuhiljaa tajuaa jo suunnitella kaikenmoisia jutskuja, aattelin esimerkiksi tulostuttaa olohuoneen seinille itse ottamia valokuviani. Vaikkapa pari tällaista otosta, jotka napsaisin viime viikonloppuna, kun käytiin poikaystävän kanssa hyppimässä maaseudun pusikoissa:



Täytyy myöntää, etten oo tähän mennessä oikeen koskaan päässyt toteuttamaan itseäni sisustamisen saralla, koska olen tähän asti aina kortteerannut tavallaan toisten nurkissa. Opiskelijakämpissähän ei saa ripustaa edes tauluja seinille ja täällä kimppakämpässäkin sisustus oli jo mun puolesta hoidettu. Lisäksi tiesin, että tulen asumaan täällä vain vuoden, joten mitä sitä turhaa edes ruuvailla hyllyjä seinille. Taino myönnetään, että yritin ruuvailla niitä seinille, mutta ne tippu sieltä aika nopeasti alas, joten luovutin loppusisustamisenkin suhteen. Jotain pari kuvaa ja karttaa länttäsin seinille, mutta uudella asunnolla voisi jopa miettiä värejä ja semmosia.

Ja ah, miten kivaa on ottaa vähän taukoa (mieluiten loppuelämäksi) näistä ah-niin-ihanista kämppiksistä ja siirtyä saman katon alle vähän korkealuokkaisemman seuralaisen kanssa <3

25 Jul 2012

Opiskeleminen Saksassa


Kommenteissa oli pyyntö kertoa jotain saksalaisesta opiskelukulttuurista ja verrata sitä Suomeen. Onhan tässä jo tarpeeksi postailtukin pelkästä yliopistoon hakemisesta, että olisikin jo aika siirtyä itse opintoihin! Suomalaisesta opiskelukulttuurista mulla on tosin vain sivustaseuraajan tietoja, koska en ole koskaan opiskellut suomalaisessa yliopistossa.

Parin kuukauden päästä aloittavatkin jo uudet Erstis (Erstsemestler) eli ekan lukukauden opiskelijat. Saksalainen yliopistoura alkaa viikon mittaisella tutustumisjaksolla yliopistoelämään. Uusille tulokkaille järjestetään erilaista toimintaa: päiväsaikaan tutustutaan eri kirjastoihin, instituutteihin ja yliopiston rakennuksiin sekä esimerkiksi siihen, miten kokeisiin ja moduuleihin ilmoittaudutaan verkkoportaalissa (koska kaikki semmoinen on tosiaan netissä), iltapäivällä ja iltasesta kierrellään eri instituuttien opiskelijoiden kanssa tutustumassa kaupunkiin, sen yöelämään ja muihin opiskelijoihin.

Hallessa otetaan uudet opiskelijat mielestäni erityisen hyvin vastaan. Kaupunki lahjoittaa kaikille uusille asukkaille (joista suurin osa on opiskelijoita) kulttuurilahjakortin mihin tahansa kaupungin monista teattereista ja yliopisto jatkaa lahjomista laukulla, joka on täynnä paikallisia tuotteita (mm. keksejä ja suklaata!) ja lisää lahjakortteja mm. museoihin, eläintarhaan ja kahviloihin. Mitään uusien opiskelijoiden kastamisia tai haalarijuttuja täällä ei ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mulla ei ole aavistustakaan, miks suomalaisilla opiskelijoilla on haalarit :D

Opintopisteet ja moduulit

Käytännön opiskelussa on suuria eroja eri linjojen välillä. Itse opiskelen 90/90 -opintopisteen Bacheloria, eli tavallaan kahden pääaineen kandia. Hallessa on myös mahdollista opiskella 120/60:n opintopisteen tutkintoa, eli yhtä pääainetta ja yhtä sivuainetta, tai 180:n pisteen tutkintoa, eli yhtä pääainetta. Vaihtoehdot vaihtelee aineesta riippuen: humaanitieteissä on paljon palapelitutkintoja kun taas esimerkiksi luonnontieteilijät ja liiketalouden opiskelijat opiskelevat yleensä pelkkää yhtä pääainetta. Palapelitutkinnon opiskelijat myös itse askartelevat omat lukujärjestyksensä kiinnostavista moduuleista, tietysti niin, että saa myös kaikki vaaditut moduulit kasaan, kun taas yhden pääaineen opiskelijat saavat usein valmiit lukujärjestykset yliopistolta.

Moduuleja on erilaisia: luentoja, seminaareja, harjoituksia ja tuutoreita, joista kaksi ensimmäistä ovat hyvin yleisiä. Luennoilla kuunnellaan yhtä puhujaa ja kirjoitetaan muistiinpanoja kun taas seminaareissa tunnelma on leppoisampi ja opiskelijoiden on suotavaa ottaa osaa keskusteluun. Harjoituksissa harjoitellaan esimerkiksi tietokantojen käyttöä tai laskutehtäviä, jos sattuu sellaista opintolinjaa opiskelemaan (mulla ei vielä koskaan ole ollut harjoituksia..) ja tuutoreissa kerrataan jo opittua. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden on suoritettava kaksi yleismoduulia: esimerkiksi kielikursseja, tieteellisen työskentelyn kursseja, tutor-toimintaa ulkomaalaisille opiskelijoille tai retoriikkaa... Vaihtoehtoja on todella paljon!

Opiskeluaika ja -määrä

Oman kokemukseni mukaan yliopistolla ei tarvitse istua aamusta iltaan, mutta itsenäiseltä työpanokselta odotetaan paljon. Meillä on ollut leppoisat lukujärjestykset ja tarvittavat pisteet saa kasaan istumalla yliopistolla noin 15-20 tuntia viikossa. Vapaa-ajalla saa sitten väkertää esitelmiä, tekstitiivistelmiä ja artikkeleita. Opiskelijamäärä yksittäisillä luennoilla vaihtelee myös opintolinjoittain: etnologeja ja hispanisteja on korkeintaan 30 kerrallaan luentosalissa, kun taas liiketalouden (esim. BWL) opiskelijoita istuu samassa salissa kerrallaan useampia satoja.

Saksassa on kevät- ja syyslukukauden sijaan kesä- ja talvilulukaudet. Talvilukukausi alkaa syksyllä lokakuussa ja päättyy tammikuun loppuun. Helmi- ja maaliskuu on "lukulomaa", jolloin opiskelijat kirjoittavat ahkerasti kotiesseitään, suorittavat työharjoittelua tai ihan vain lomailevat. Kesälukukausi taas kestää huhtikuusta heinäkuuhun, jota jälleen seuraa kahden kuukauden kotiesseeloma. Käsittääkseni Suomessa tehdään kirjatenttejä? Täällä niitä ei kuitenkaan ole. Moduuleista riippuen on vaihtoehtona osallistua joko kirjalliseen tai suulliseen kokeeseen koko lukukauden aiheista tai kirjoittaa kotiessee. Kotiesseellä tarkoitan 10-15 sivuista Hausarbeitia, joka on käytännössä tieteellinen artikkeli aiheesta, jota varten tutkitaan laajemmin kirjallisuutta ja kehitellään oma teesi, jonka puolesta argumentoidaan.

Pääsykokeet ja professorit

Saksalaisessa yliopistossa opiskellessa pitää varautua siihen, että täällä luetaan paljon ja koko ajan (akateemista saksaa, joka on melkein oma kielensä). En tiedä, millainen tilanne Suomessa on, vaikka pelkkiin pääsykokeisiinhan saa jo lukea ihan reippaasti. Pääsykokeita täällä ei kuitenkaan yleensä ole - joillekin opintolinjoille on soveltuvuuskokeet, mutta suurimpaan osaan otetaan opiskelijoita lukio- ja yo-todistuksen keskiarvon mukaan tai opiskelijaksi pääsee ihan pelkällä ilmoittautumisella. Joillain linjoilla karsitaan vuoden jälkeen luokka-asteen huonoimmat pois, mutta niistä en tiedä sen enempää. Yleensä ne, jotka eivät menesty yliopistolla (eli eivät useasta yrityksestä huolimatta pääse kokeista läpi) lopettavat opinnot omasta tahdostaan.

Mutta siitä lukemisesta: mun opintolinjoilla pitää lähes joka seminaaria ja luentoa varten olla luettuna etukäteen annettu (toisinaan useampi) kirjan kappale tai artikkeli, joita käsitellään tunnilla. Lukukauden aikana olisi myös hyvä lukea muuta taustakirjallisuutta ja kerätä (luettua) materiaalia kotiesseitä varten. Käytännössä tämän kaiken tekeminen on kuitenkin mahdotonta, sillä yliopistokaupungit tarjoavat opiskelijoille paljon muutakin tekemistä.

Meillä on pienien ryhmien ansioista myös mahdollisuus hyviin suhteisiin dosenttien kanssa. Teitittelystä ja titteleistä ja niiden luomasta hierarkisesta etäisyydestä huolimatta dosenttien kanssa on mahdollista jutella melko tuttavallisesti kahden kesken ja vaikka kysyä neuvoa, jos jokin asia jäi hampaankoloon. Poikkeuksiakin toki löytyy ja isompien ryhmäkokojen opintolinjoista en osaa sanoa mitään.

Vapaa-aika 

Ja mitä sitä sitten tehdään vapaa-aikana? Yliopistolta saa nopeasti samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa voi yhteisen opiskelun lisäksi ihan vain istua iltaa, jos diskojen värivalot ei houkuttele. Jos taas tanssijalkaa vipattaa, kaupungin lähes joka lokaalilla on monta kertaa viikossa opiskelijabileitä. Opiskelijat järjestävät myös jatkuvasti kekkereitä kotonaan, joten tylsää ei ehdi tulemaan. Yliopisto tarjoaa lisäksi useita eri urheilullisia harrastusmahdollisuuksia naurettavan edullisilla hinnoilla ja yliopistoilla on erilaisia poliittisia, musikaalisia ynnä muita opiskelijaryhmittymiä ja opiskelijat tuottavat kanssaopiskelijoilleen esimerkiksi lehteä ja radio-ohjelmaa.

Mie oon ainakin viihtynyt saksalaisessa yliopistossa tosi hyvin ja kauhistelen vain jatkuvasti ajan nopeaa kulkemista. Justhan vasta alotin opiskelemaan ja nyt on jo kolmasosa opinnoista takana! Mutta suosittelen lämpimästi vaihtovuotta (puolesta vuodesta ei ole mihinkään!) tai jopa koko tutkintoa Saksassa :)


23 Jul 2012

Peltohyppelyt

Täällä on kyllä tosiaan meno vähän hiljentynyt, pahoittelen! Juttua riittäisi vaikka miten, jonkun olisi vaan kehitettävä pari extratuntia vuorokauteen, jotta niitä juttuja joutaisi kirjotella ylös. Muutto uuteen asuntoon ja käännöstöiden deadline lähestyvät kovaa vauhtia mutta ei tunnu saavan mitään aikaiseksi kun taivaalla taas pilkottaa jotain keltaista ja kesä kutsuu ulkoilemaan. Oon siis tänään hyppelehtinyt pelloilla ja kuvaillut jokien sammakoita, vaikka olisihan tässä ollut muutakin tekemistä. Jotain prioriteetteja pitää silti olla.




Aloteltiin kyllä jo muuttopakkauksia viime viikonloppuna. Mun huone on nyt täynnä pahvilaatikoita, jätesäkkejä, pussukoita ja laukkuja, ja mielessä se sama kysymys, joka aina joka muuton kohdalla pyörii päässä: mistä tätä roinaa on oikeen kertynyt näin paljon? Huonekaluista olen myynyt suurimman osan pois, mukaan tulevat vain yksi pieni pöytä, peili ja vaaterekki. Yliopisto on tietysti rikastuttanut elämääni parilla parilla tusinalla kirjoja, mutta onhan tätä muutakin tavaraa ihan riittämiin. Ka jotta pääsee ensi viikonloppuna treenaamaan muskeleita! (ai mitä muskeleita...) Mutta nyt kiiruhdan kaverin läksiäiskekkereihin, etten vaan pääse maatumaan paikalleni. Hyvää viikonalkua kaikille!

16 Jul 2012

Halle Neustadt

Kylläpäs aika taas vierii kun ei ole mitään tekemistä! Viime päivät oon viettänyt lataamalla akkuja ja tekemällä kaikkea sitä, mitä yliopistoaikana on tullut laiminlyötyä: kuunnellut äänikirjoja, katsellut vähän lisää espanjalaisia sarjoja, maalaillut vesiväreillä ja huristellut ratikan päätepysäkeille tutkailemaan, miltä tämän kaupungin laitamat oikein näyttääkään.


Ja tältä näyttää Hallen uudenkaupungin laitama. Hallen kaupungin voisi karkeasti jakaa joen läntiseen ja itäiseen puoleen: läntisellä puolella on Neustadt-uusikaupunki ja itäisellä Altstadt-vanhakaupunki. Altstadt on se, josta yleensä postailen kuvia, ja jossa koko kaupungin keskusta, yliopisto ja oma asumukseni sijaitsevat. Neustadtiin ei oikeastaan tarvitse eksyä koskaan, sillä se sijaitsee Saale-joen toisella puolella ja kaikki tärkeimmät jutut löytyy tältä puolelta jokea.

Neustadt rakennettiin 60-luvulla kaupungin kemianteollisuuden työläisten asuinalueeksi ja vuoteen 1990 asti se oli jopa melko suuri oma itsenäinen kaupunkinsa. Nykyään paikka on tosiaan päässyt vähän rupsahtamaan, mutta just siksi siinä on jotain kiehtovaa. Löytyy sieltä moderneja ja kunnostettujakin rakennuksia, mutta niissä nyt ei ole mitään erikoista, joten kuvamateriaali keskittyy vähän pysäyttävempiin kohteisiin. Kaikki kuvien kerrostalot seisovat nykyään tyhjillään, odottaapa viimeinen jopa ostajaansa (zu verkaufen).







11 Jul 2012

Ratikkaseuralainen

Dumdiduu. Tokan lukukauden eka ja vika tentti takanapäin! Huomenna on vielä yksi esitelmä pidettävänä ja sen jälkeen voikin riemuita lomasta siis kotiaineiden kirjoittamisajasta. Ensi viikolla on nimittäin enää pari luentoa, mutta siinä se toinen lukukausi sitten olikin. Eikä ne kotiaineetkaan niin pahoja kai ole, niiden kirjoittamiseen on kuitenkin kuukausitolkulla aikaa.. pitää vain osata aloittaa ajoissa. Ajasta puheen ollen, aika on taas mennyt ihan hujauksessa ohi. Tätä menoa mulla on paperit kädessä nopeammin kuin haluaisinkaan, tää opiskelu on kuitenkin harvinaisen mukavata puuhaa.

Sosiaalinen elämä on viime viikkoina jäänyt vähän vähille lukuisten opiskeluteknisten seikkojen takia, mutta maanantaina mentiin kavereiden kanssa istumaan iltaa oopperatalon edustalla olevaan puistoon. Olin ainoa ajoissa paikalle saapunut, joten hyödynsin aikaa nappailemalla pari kuvaa ympäristöstä. Näitä kuvia katsellessa tule sellanen 'ah, tämä kaupunki on just se oikea paikka mulle' -fiilis, vaikkei sen kummallisempia otoksia olekaan.  


Hallen pääposti


Hallen oopperatalo siluettina
Samaisena maanantaina sattu kyllä taas kaikenlaista erikoista. Villit huhut kertoo, miten Hallessa (kuten missä tahansa muussakin kaupungissa) joutuu välillä epämiellyttävän ihailun kohteeksi. Ite oon aina vähät välittänyt moisista puheista, mutta maanantaina pääsin itsekin sellaisen tilanteen päähenkilöksi. Ratikassa viereen istui 40-50-vuotias etelänmaalainen miekkonen, joka puhui murtaen saksaa ja jonka istumisleveys oli valitettavasti vähän leveämpi kuin hänen käytettävissään oleva penkki, joten aika tiivisti sitä nökötettiin vierekkäin. Keskustelumme eteni suunnilleen näin:


Miekkonen: Meneeköhän tämä ratikka eläintarhalle?
Minä: En ole ihan varma, mutta eiköhän tämä siihen suuntaan aja.
- tauko - 
Miekkonen: Haistatteko Te tämän? *osoittaa mukana kantamaansa muovipussia*
Minä: Joo, haistanhan minä.
Miekkonen: Se on falafelia. Haluatteko Te maistaa siitä palan?
Minä: Ei kiitos, olen juuri syönyt *ystävällinen hymy*
- tauko - 
Miekkonen: Te olette kyllä kaunis tyttö.
Minä: *lievästi nyrpeänä* Kiitos vain.
Miekkonen: Kuinka vanha Te olette?
Minä: Luulisin, ettei Teidän tarvitse tietää sitä... 


Samalla hetkellä ratikka oli sillä pysäkillä, jolla halusin jäädä pois. Luulin jo, että tyyppi lähtee seuraamaan perään, mutta toivotti vaan iloisesti hyvät päivänjatkot ja jäi istumaan ratikkaan (ja bongaamaan jotain muuta 'nättiä tyttöä'? :P). Sitten jossain vaiheessa iltaa kun istuskeltiin porukalla nurmikolla, kolme nuorta miestä yritti kaupata meille astetta laittomampia nautiskeluaineita. Myyntitaktiikkana oli huutokysyä toiselta puolelta puistoa, josko meillä olisi kiinnostusta kyseisiä tuotteita kohtaan :D

9 Jul 2012

7 randomia faktaa

Jamy tykkäs haastella jo toistamiseen ja heitti mua monesta muustakin blogista tutulla tehtävänannolla:

1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Koska oon tosi kapinallinen aion soveltaa sääntöjä vähän. En aio haastaa ketään (propsit niille jotka oikeesti haastaa 15 bloggaria!) enkä täten myöskään informoi ketään mistään. Jos jollakulla muulla on myös sellanen olo ku mulla, että pitäis oikeesti olla tekemässä jotain hyödyllisempää niin tuntekoot olonsa haastetuiksi! Awardsikuvaakaan en jaksa kopipasteilla tänne. Mutta lämmin kiitos haasteesta Jamylle ja seitsemän randomia faktaa, olkaa hyvät:  

1. Hölkkäsin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni huvikseni. Kaikennäkösiä päähänpistoja sitä saakin, koulun liikuntatunnit ei nimittäin suoranaisesti kuulunut lempiaineisiini. Puhe oli kaverin kanssa tehä sellanen parinkymmenen minuutin pikakiepaus, mutta parin 'eihän me vielä olla ees kaukana' -kommentin seurauksena tultiin lopulta hölkänneeks puoltoista tuntia ja kymmenisen kilometriä (tietysti kävelypaussein). Noh, tutustuupa samalla omaan asuinkaupunkiinsa.

2. Rakastan päiväunia (puhumattakaan nukkumisestä yleisesti) ja musta ne jakaa päivän just passelisti. Vaikka toteutus on tietysti päivän muusta ohjelmasta riippuvainen eikä hommat luista aina ihan suunnitelmien mukaan, oon todennut parin tunnin unipaussin sopivan omaan elämääni. Jotenkin ei vaan kykene toimimaan täysillä tehoilla ilman pientä latausta välillä.


3. Ihmettelin tänään ratikassa, miten sydämettömiä ihmisiä sitä onkaan olemassa. Eräs nuori ajattelematon mieshenkilö nimittäin yritti ehtiä ratikkaan ja jätti siinä samassa kätensä sulkeutuvien ovien väliin. Mun luonnollinen reaktio oli kauhistua näkyvästi, johon vieressä istuva suunnilleen ikäiseni nainen: "Oma oli vikansa, mitäs oli niin tyhmä". Minä totesin sen varmasti silti olleen kivuliasta, johon samainen nainen, ettei hänelle ainakaan ikinä juolahtaisi mieleen yrittää jotain yhtä typerää. Harmi ettei ihmiset osaa olla myötätuntoisia, vaikka toinen ehkä olisikin toiminut hölmösti. Kaikkihan me joskus kämmäillään.

4. Aloitin bloggaamaan ensi kerran vuoden 2009 lopussa, kun asuin Helsingissä ja kiertelin paljon kaupungilla ja maastossa kuvaamassa ja tutustumassa uusiin paikkoihin. Kirjoittelin myös saman vuoden reilistä ja vuotta myöhemmin reissusta rapakon toiselle puolelle, mutta jossain vaiheessa innostus taisi lopahtaa. Sitä blogia seurasikin lähinnä vain mun mummi enkä enää edes muista blogin nimeä? Muutettuani tokan kerran Saksaan 2010 marraskuussa aloitin uudestaan kirjoittamaan ja siitä asti oon tarinoinut netissä. Valitettavasti vanhat postaukset on joko sensuurin tai teknisten vaikeuksien takia kadonneet virtuaalisyövereihin, mutta uusia pukkaa koko ajan.

5. En tiiä mikä musta tulee isona. Tällä hetkellä kiinnostaisi esimerkiksi maahanmuuttajiin liittyvät hommelit (erityisesti koulutus ja sopeutus, mutta myös päätöselimissä toimiminen voisi olla innostavaa ja haastavaa) sekä ehkä myös tutkimus, oli se sitten Latinalaiseen Amerikkaan tai Euroopan maahanmuuttotilanteeseen liittyvää. Oikeasti huipuin juttu olisi työskennellä yliopiston palveluksessa, mutta se jäänee etäiseksi haaveeksi...


6. Luotan ja vannon vanhanaikaisten kännyköiden nimeen. Itellä on aina ollut pelkkiä kapulanokialaisia lukuunottamatta sitä yhtä kertaa, kun uskaltauduin kokeilemaan kosketusnäytöllistä puhelinta. Ihan syvältä koko vekotin, sanonpa vaan. Hyvästä puhelimesta löytyy kestävä akku, soittamis- ja tekstiviestiominaisuus sekä taskulamppu, eikä se säikähdä vettä, tippumista tai pölyä.

7. Aina Suomessa ollessani liftaan paikasta toiseen, koska julkinen liikenne on kallista eikä saksalainen opiskelijakortti kelpaa (sain kerran pulittaa uuden matkalipun hinnan, koska mun kortissa ei ollut VR:n logoa). Suomessa asuessakin tuli liftattua melkoisesti, mutta nyt ei tarvitse edes harkita julkisia. Oon aina saanut puolen tunnin sisään kyydin eikä koskaan ole sattunut mitään erikoista, vaikka aina kovasti varotellaan. Saksassa en kyllä koskaan liftais yksinäni.

Olipas yllättävän vaikeaa keksiä näitä juttuja, kun teki mieli kirjoittaa pidempiä tekstejä kuin vain 'hammasharjani on sininen' :D Kuvituksena toimivat satunnaiset pokkarista löytyneet otokset: ekassa auringonpaistetta metsän lehvien läpi kun huristeltiin pyörällä lentokentälle ja tokassa auringonpaistetta moottoritieltä kuvattuna. Satuttiin nimittäin ruuhkaan ja jouduttiin odottelemaan muutaman minuutin ajan, joten hyödynnettiin aika jalottelemalla vähän.


5 Jul 2012

TestDaF-kielikoe

Noniin, vihdoinkin olisi aika kirjoittaa vähän enemmän TestDaFista. Olen suunnitellut tämän tekstin kirjoittamista jo pitkään, mutta jotenkin sitä on ollut muuta pohdiskeltavaa ja asian käsittely on jäänyt. Niille, jotka ovat kiinnostuneita koko tutkinnon suorittamisesta Saksassa, suosittelen lukemaan edellisen tekstini yliopistoon hakemisesta, jossa on myös muutamia hyödyllisiä vinkkejä TestDaFin ja muiden asiaan liittyvien juttuloiden suhteen.

Yleistä TestDaFista

TestDaF on siis järkevin vaihtoehto kielitaidon todistamiseen yliopistoihin ja korkeakouluihin haettaessa, sillä se hyväksytään lähes kaikialla, toisin kuin kilpakumppaninsa DSH, joka hyväksytään vain siinä yliopistossa, jossa koe on tehty. TestDaF on ehkä muutaman kympin kalliimpi kuin DSH, mutta kuulopuheiden ja harjoitustehtävien perusteella myös hiukkasen helpompi. Viime vuonna maksoin kokeen tekemisen riemusta 175€.

Milloin sitten osaa tarpeeksi saksaa läpäistäkseen testin? Mun arvostelukyvyn perusteella B2:lla voi jo lähteä yrittämään. Oma kielitaitoni oli aikoinaan juuri ja juuri C1-luokkaa ja sillä meni helposti läpi. TestDaF tarjoaa nettisivuillaan aukkotestiä, joka muka auttaa määrittelemään omaa kielitasoaan, mutta voin kertoa etten läpäissyt testiä täysin pistein edes nyt kokeiltuani (eikä hostmum vuosi sitten), että ei kannata heittää pyyhettä kehään, vaikkei ihan joka aukko täyttyisikään.

Ajankäyttö hakemusjutuissa

Kokeeseen tulee ilmoittautua netissä etukäteen: oma ilmoittautumisaikani oli 08.02.2011 - 15.03.2011, itse kokeen tein 12.04.2011. Tuloksien saapuminen kestää yleensä noin kuusi viikkoa (näin myös minun tapauksessani), mutta TestDaF ei lupaa tarkkaa päivämäärää, joten koe tulisi varmuuden vuoksi tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Tulokset (tai siis oikeaksi todistettu kopio saadusta todistuksesta) on nimittäin lähetettävä itse edelleen uni-assistille, joka toimittaa paperit eteenpäin yliopistoille ja/tai korkeakouluille ja joskus pelkkä postitus saattaa kestää yllättävän kauan. Suosittelen muuten postittamaan aina kirjattuna lähetyksenä: maksaa pari euroa enemmän, mutta lähetystä pystyy itse seuraamaan netissä ja voi varmistua siitä, että tärkeät paperit myös oikeasti menevät perille.

Kaikki hakemuspaperini kielitaitotodistuksineen (jonka lähetin viimeisimpänä) olivat sähköpostiin saapuneen vahvistuksen perusteella uni-assistilla 16.06.2011. Ei pidä unohtaa, että uni-assist pyörittelee papereita toimistoissaan myös useamman viikon ajan (ja esimerkiksi laskee hakijoille saksalaisen keskiarvon), joten tässäkin pätee periaate 'mitä aiemmin, sitä parempi'. Hallen yliopiston hakuaika umpeutui 15.07.2011 ja siihen päivään mennessä hakukaavakkeet myös olivat perillä, mutta tiiviistä aikataulusta johtuen kyllä vähän jännitti.

Testiosiot

TestDaFissa testattiin luetun- ja kuullunymmärtämistä, kirjoittamista ja puhumista. Kokeeseen kannattaa varata runsaasti aikaa: meidän tapauksessa paikalla piti olla kello 8:45 ilmoittautumista varten, koe alkoi klo 9:00 ja kotona olin muistaakseni kahden-kolmen aikaan iltapäivällä. Koeosioiden väleissä oli myös aina riittävän pitkä tauko nenän puuteroimista (eli käymälävisiittiä) tai välipalan syömistä varten.
  
Tekstinymmärtäminen oli mielestäni helppo nakki. Samanmoiset tehtävät olivat tuttuja jo yo-kirjoituksista ja niitä treenattiin lisäksi myös kielikoulussa. Tehtävänä oli siis lukea eri tasoisia tekstejä ja vastata kunkin tekstin kysymyksiin oikealla vastausvaihtoehdolla. Kuullunymmärtäminen ei sekään ollut vaikea, mutta vastausten kirjoittamista varten oli varattu uskomattoman vähän aikaa, joten viimeiset tehtävät jäivät valitettavasti kokonaan ilman vastausta kun kuponkeja alettiin keräämään jo takaisin. 

Kirjoittamisosio oli minulle jo selvästi haastavampi, koska en ollut koskaan kirjoittanut mielipidetekstejä tai vastaavia saksaksi lukuunottamatta paria harjoittelukertaa kielikoulussa. Meillä oli tehtävänä pohtia maahanmuuttajien vaikutusta kantaväestöön ja päinvastoin. Tärkeimpänä ohjeena kirjoittamisosiota varten voin sanoa, että kannattaa oikeasti vastata joka ikiseen tehtävänannossa esitettyyn kysymykseen, tietysti niin, että tuloksena on yhteinäinen teksti eikä pelkkä vastausluettelo. Oikealla vastausmuotoilulla pääsee nimittäin jo pitkälle, vaikka tekstissä olisikin melkosesti kielioppivirheitä.

Puhumisosio oli mielestäni kaikista kamalin. Meitä kokeentekijöitä oli suunnilleen kymmenen, ja meidän kaikkien tuli samassa huoneessa kuunnella kysymykset nauhalta ja pälpättää vastaukset mikrofoniin. Puhuessa sai todistella kokeen valvojien virnistelyä ja tuijottaa muita kokeen tekijöitä, mitään yksittäisiä koppeja ei nimittäin ollut (ehkä muissa koepaikoissa on parempi järjestely..). Tehtävät eivät olleet mitään mahdottomia: piti esimerkiksi kertoa oma mielipide jostain asiasta tai kuvailla jokin diagrammi, mutta minulle iski ihan kauhea ramppikuume enkä saanut ensimmäisten tehtävien kohdalla sanaa suustani, vaikka normaalitilanteessa olisin höpötellyt menemään ihan estottomasti.

Lisää tietoa testiosioista löytyy täältä, kannattaa ehdottomasti lukea sivut tarkkaan läpi! :)

Arvostelu

Kokeen joka osio arvostellaan arvosanoin vähemmän kuin kolme, kolme, neljä tai viisi. Jos kaikista osioista saa vitosen tai nelosen, on opiskelupaikka kielitaidon osalta varma. Jos yhdestä tai useammasta osiosta tulee kolmonen, saattaa sillä silti päästä yliopistoon, mutta omassa yliopistossa pitää tietyn ajan jälkeen suorittaa DSH-koe ja jos sitä ei läpäise, koittaa myös lähtöpassit opinnoista. Vähemmän kuin kolmonen ihan mistä tahansa osa-alueesta tarkoittaa hylättyä koetta. Käytännössä tarpeeksi hyvien arvosanojen saavuttaminen ei mielestäni ole mikään mahdottomuus. Arvostelu on melko löysä: vaikka en vastannut pariin kysymykseen kuullunymmärtämisessä lainkaan, sain silti vitosen. Myös muista osioista tuli vitonen, paitsi puhumisesta nelonen. 

Toisaalta juttelin ennen koetta yhden brasilialaisen kanssa, joka oli tekemässä koetta kolmatta kertaa. Tyyppi puhui kyllä ihan yhtä sujuvasti ja virheettömästi kuin minäkin tuolloin, ja ihmettelin tietysti, miksi hän ei siihen asti ollut onnistunut läpäisemään testiä. Jäi kuulemma aina kirjoittamisesta kiinni, koska hän ei ollut ehtinyt kirjoittaa tarpeeksi pitkää tekstiä eikä vastannut kaikkiin tehtävänannon kysymyksiin.

Mutta kuten sanottu: käytännössä läpäiseminen on kuitenkin melko helppoa, ehkä liiankin helppoa. Aloittaessani opinnot täällä olin nimittäin ensimmäisten kuukausien ajan aika ulalla. Ymmärsin kyllä lähes kaiken, mutta en pystynyt kirjoittamaan muistiinpanoja tarpeeksi nopeasti saksaksi (tuloksena epämääräisiä saksa-suomi-raapusteluja, joista puuttui paljon olennaisia asioita, koska jäin miettimään yksittäisiä sanoja). Etnologian opinnoissa pitää myös lukea todella paljon tekstejä, joista suurin osa on tietysti saksaksi. Kukaan ei vain ollut huomannut mainita, että akateeminen saksa on ihan eri kieli kuin arkisaksa. Yliopistotekstit vilisivät sanoja ja lauserakenteita, joita en ollut koskaan ennen kuullutkaan! 

Ensimmäisen puolen vuoden aikana kuitenkin oppii paljon ja pikkuhiljaa alan olla ihan kohtuullisella tasolla akateemisenkin kielitaidon suhteen, vaikka alku onkin aina hankalaa. Ensimmäinen kotiessee ei tosiaan täyttänyt dosentin vaatimuksia ja ensimmäiset esitelmät olivat aikamoisia fiaskoja, mutta harjoittelemalla sitä oppii. Siksi suosittelen lämpimästi Saksan yliopistoista kiinnostuneille, että kirjoittavat huvikseen ja aina tilaisuuden tullen paljon mielipidetekstejä, yhteenvetoja ja tiivistelmiä artikkeleista, virallisia kirjeitä sekä asiatekstejä omista kiinnostuksenkohteistaan. Kannattaa myös lukea oman alan kirjallisuutta saksaksi jo ennen opintoja, jottei akateeminen kieli tule ihan yllätyksenä (ja saksankielistä kirjallisuutta nyt yleensäkin, jotta tottuu lukemaan, koska ainakin humanistien pitää lukea tauotta yliopistoa varten!) sekä esitelmöidä niitä mielipidekirjoituksiaan ja asiatekstejään jokaiselle, joka vaan jaksaa kuunnella. Ainakin meillä pitää nimittäin joka kurssilla pitää yksi esitelmä, eli yhteensä noin viisi tai kuusi puolen vuoden aikana. Tietysti kaikki riippuu opintolinjasta ja korkeakoulusta :)

Puuh, tulipas taas kirjoitettua! Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä ja kyselkää ihmeessä, jos joku juttu jäi askarruttamaan :)

2 Jul 2012

Piipahdus Leipzigissa

Viikonloppuna piipahdin Leipzigissa valmistelemassa huomista esitelmää parin kaverin luona ja päätin yhdistää reissuun kaupunkiin tutustumisen - onhan tässä tullut kulmilla jo melkein vuosi asuttua ilman, että oisin kertaakaan käynyt tarkkailemassa lähimmän suurkaupungin elämää. Etäisyyttähän kaupunkiin on huimat puoli tuntia ja parhaimmillaan kolme euroa, että voisihan siellä useamminkin käydä.

Reissun suunnitelmallisuudessa olisi ollut parantamisen varaa: tulkitsin säätiedotuksen lähinnä viileäksi ja sateiseksi (kuten useimmat päivät nykyään...), joten päivän vaatetukseen kuului farkut ja huppari. Sääherrat päättivät asettaa sittenkin eri nappulat peliin ja aurinko hohkasi lähes pilvettömältä taivaalta, lämpöä oli ainakin yli 25 astetta. Jouduin turvautumaan esitelmäkaverin vaimon vaatevarastoon, koska usean tunnin kiertely kaupungilla pitkähihaisissa mojovan auringonpaisteen saattelemana olisi ollut itsekidutusta. Valitettavasti myös aurinkorasva jäi päivän varustuksesta, joten rintakehää ja selkää koristaa nyt todella upea vaalea toppikuviointi kirkkaan punaisin reunamin... 

Olen aina pitänyt itseäni jonkinmoisena suunnistajana, mutta tällä kertaa ei oikein onnistanut. Kiersin iloisesti ympyrää kolme kertaa pitkin kaupungin raitteja ja sillä kolmannella kerralla turhauduin niin, että otin sen suunnan, joka tuntui kaikista epätodennäköisemmältä (olinhan jo kokeillut kaikki muut suunnat!) ja parinkymmenen minuutin talsimisen ja yhden puhelinsoiton jälkeen saatoin todeta tosiaankin olevani aivan väärällä puolella Leipzigia. Ei auttanut muu kuin kipitellä takaisin. Kolmen tunnin patikkamatkan aikana tuli siis nähtyä suhteellisen vähän, mutta useaan otteeseen. Leipzig on kyllä kaunis kaupunki, mutta ei ole Hallen kompaktiuden (ja julkisen liikenteen kausikortin) voittanutta.