28 May 2012

Uutisia!

Kello kuuden uutisista hyvää iltaa!

1. Espanjan opettaja on keksinyt jotain uutta: en saa enää käyttää lyijykynää testeissä tai kokeissa, koska on olemassa mahdollisuus, että hän manipuloisi koevastauksiani. Hyvä tietää. Kummasti ollutkin hyviä numeroita kokeissa tähän asti, tästä se syöksykierre sitten alkaa.

2. Täällä sataa lunta. Tai puista leijailee sellasia jättikokoisia pumpulipalloja alas ja näyttää siltä kuin sataisi lunta. Varmasti iloisia uutisia allergikoille, onneksi en itse kuulu siihen joukkoon.

lumihippuja
3. Suomen lennot varattu! Tilaisin loppukesäksi paljon auringon paistetta koko maahan, kiitos. Kahden viikon lomaan pitäisi jotenkin mahduttaa kolme kaupunkia ympäri Suomea (lännestä etelän kautta itään ja takas) ja kotiaineiden raapustelua, jälkimmäisen toteutumista epäilen rehellisesti sanoen erittäin vahvasti. Kummasti kuitenkin kaikki aina järjestyy.

4. Tapasin sen suomalaisen vaihtarin vihdoinkin. Feispuukkistalkkaus on taas todistettu hyödylliseksi keinoksi tutustua uusiin ihmisiin, suosittelen lämpimästi. Todettiin sitten, että meillä on jopa kolme yhteistä kaveria eikä silti olla pariin kuukauteen tiedetty toisistamme. Hassu juttu.

5. Tän viikon hengaan täällä poikaystäväkaupungissa muka intensiivisesti opiskellen. Tähän asti oon viettänyt suurimman osan aikaa joko töissä tai polkupyörän päällä kaupungin ympäri kaarrellen. Se siitä esseiden kirjottamisesta sitten. 

Näköjään kun alottaa näiden numerointimerkintöjen kanssa niin ei pysty enää lopettamaan. Oon muutenki sellainen listafanaatikko, että tapahtumien luettelointi sujuu ihan itsestään ja poikaystävä tykkää, kun sen kämppä on täynnä listoja mitä erilaisimmista asioista. Muistilappuja sen sijaan en rustaa, koska en koskaan kuitenkaan muista katsoa mitä niissä lukee. Sama homma ostoslistojen kanssa. Kai se on hyvää muistijumppaa pitää muistettavat asiat päässään, vaikka tän pääkopan kanssa taitaa olla jo vähän menetetty peli: muun muassa tajusin viime kuussa, etten osaa enää laskea jakokulmassa?! Onneks Wikipediasta löytyi ratkaisu siihenkin pulmaan.

Mun oikeaa silmää on jo viikon verran vaivannut elohiiri ja tänään keksin kuukkeloida pulmaa. Johtunee tästä yhtäkkisestä massiivisesta valomäärästä, joka on myös aiheuttanut lähes jokapäiväisiä päänsärkyjä. Pitäis kai hankkia aurinkolasit ja sitten takas tankkaamaan D-vitamiinia!


25 May 2012

Kysymyspostaus

Blogimaailma on täynnä haasteita (hehe hoho miten monitulkintainen lause) ja koska olen ollut vannoutunut kyselyiden täyttäjä jo ammoisista galleria-ajoista asti niin täyttelinpä myös tämän Jamyn lähettämän haasteen. Höystin vastaukset mukavan egoistisella kuvamateriaalilla, olkaapa hyvät vain!

1. Jos ei lasketa läheisiä ihmisiä tai ruokia, mikä on se asia, mitä kaipaat Suomesta? 
Suomen kieltä! Äidinkieli on ylipäätäänki se isoin juttu, mitä ikävöin Suomesta. Välillä on tosiaan sellasia moumentteja et miks kukaan ei voi höpistä mun kanssa suomeks ja sit fiilistelen vaan jotain Värttinää yksin huoneessani. Ja sen suomalaisen vaihtarin metsästys jatkuu..

2. Mikä on elämäsi suurin unelma, sellainen, minkä toteuttaminen on mahdollista?
Silmäleikkaus ois aika siisti juttu, menee hiljaksiin hermot noihin piilareihin ja miten kätevää oiskaan, että pystyis aina ja kaikkialla näkemään ku normaali terve ihminen? Tää haave tosin vaatii ahkeraa säästämistä ja vähempää matkusteluintoa, jotta ootellaanpa vaan maltillisesti sopivaa ajankohtaa ._.

3. Jos katsot elämääsi viisi vuotta takseepäin ja viisi vuotta eteenpäin, mitkä asiat sua noissa vaiheissa vielä yhdistää ja mikä on taas muuttunut aivan päälaelleen?
Tämmöset 'viis vuotta taaksepäin' -kysymykset pitäis olla kiellettyjä, näissähän tajuaa vaan miten vanhaks on jo ehtiny tulemaan (fotoshoppaan muuten aina mun rypyt pois, ettäs tiedätte)! Viis vuotta sitten pukeuduin teemalla 'lempivärini on musta niin kauan kun mitään tummempaa ei ole keksitty', josta on onneksi siirrytty vähän laajempaan väriskaalaan! Viiden vuoden päästä oon ehkä tehny mun mästerssit valmiiks, mahdollisesti jopa jossain ulkomailla. Yhdistäviä tekijöitä löytyy paljon varsinkin ulkokuoren alta: itsepintaisuutta, päättäväisyyttä ja seikkailunhalua noin muutamia mainitakseni.

tuijotan seinää
4. Mikä on sellainen asia mikä saa sut nousemaan takaisin jaloilles, kun oot mogannut pahimman kerran?
Jossain vaiheessa saksalaistumista tajusin, ettei mikään oo niin traagisen noloa, että tarvis oikeesti vajota maan alle tai hävetä silmät päästänsä. Kaikki me ollaan vaan ihmisiä eikä elämää kannata ottaa niin vakavasti!

5. Mikä on suurin saavutuksesi elämässä?
Mun elämä on täynnä suuria saavutuksia. Pääsin ylioppilaaks. Tulin alakoulun laulukilpailun neljänneksi. Sain kasaan pätäkät ja rohkeuden matkustaa yksin Costa Ricaan.  Opin virkkaamaan kukkasia. Tajusin elämän tarkoituksen. Opiskelen koko tutkintoa vieraalla kielellä vieraassa maassa. Niin monia asioita, mutta vielä niin paljon saavutettavaa.. :)

6. Jos saisit kokonaisen vuoden palkkasi käyttöön nyt, mitä tekisit?
Epäilisin jotain suuren luokan huijausta ;) Varmaan muuttaisin elämäntyyliäni hiukkasen: söisin enemmän ulkona, kävisin konserteissa ja reissailisin ympäriinsä. Ja loppuvuodesta kiroisin ku rahat on loppu.

tältä näytän aina ku tiedossa on ruokaa
7. Mihin sulle rakkaaseen paikkaan veisit/olet vienyt sulle tärkeän henkilön? 
Suomen kesämökille! Se on mun lempipaikka koko maailmassa ja siellä on vietetty ihania hetkiä monien tärkeiden henkilöiden kanssa.


8. Jos saisit tehdä yhden muutoksen asuinmaahasi, mikä se olisi?
Tää paikallinen koulusysteemi kaipais vähän säätämistä: paremmat integraatioluokat maahanmuuttajataustaisille, yhdistetyt luokat mahdollisimman pitkälle asti ja oppilaiden kategorisoinnin lopettaminen. Niin ja mikä tärkeintä, kukaan ei enää opiskelis toisen asteen koulutuksessa latinaa taikka kirjottais peruskoulussa mustekynällä. Tervetuloa kaksituhatluvulle, Saksa! ;)

9. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata ja miksi?
En välttämättä ketään, en oo oppinu fanittamaan julkkiksia. Sen sijaan haluisin tavata paljon inspiroivia ja mielenkiintoisia persoonallisuuksia.

10. Sun lempparilaini jostain leffasta?
Heinähattu ja Vilttitossu -leffassa on ihan huippuja sutkautuksia. T. lastenleffat ruleZ -89

harzissa paistoi aurinko

22 May 2012

Spontaanisti Berliiniin

Terve! Kylläpäs on taas päivät vierähtäny. Viikonloppuna tuli tehtyä parin päivän pyörähdys Berliiniin - oikeastaan tarkoitus oli liftata kavereiden luo Kölniin, mutta kaikki mun liftauskumppanit (3 kpl) päätti perua päivän varoitusajalla. Jonnekin oli kuitenkin pakko päästä, joten tein spontaanit treffit yhen kaverin kanssa, joka sattuu majailemaan pääkaupungissa ja suhautin sinne lauantaiaamun junalla. Oli muuten hyvä ajoitus: täällä Hallessa pelattiin lauantaina Halle vs. Leipzig -jalisottelu ja saksalaiset on tunnetusti vähän intohimoisempaa kansaa jalkapallon suhteen (minä taas en niinkään)... Onneksi juna lähti kätevästi just ku ensimmäiset kanuunanlaukaukset ammuttiin.

ehkä näkyvin maamerkki berliinissä
Ekan kerran kävin Berliinissä vuonna 2006 lukion kanssa, jolloin kierrettiin kaikki mahdolliset turistirysät. Jätettiin siis tällä kertaa museot ja muistomerkit omaan rauhaansa ja tutustuttiin vähän erilaisempiin kohteisiin. Kierreltiin lähinnä toreja ja puistoja ja nautittiin Berliinin vegaanista ruokatarjonnasta kolmessakin eri ravintolassa. Säätiedoituksesta sen verran, että vaikka villeimpien ennusteiden mukaan olisi pitänyt tulla lunta (?!), niin päädyin taas polttamaan naamani. Pikkuhiljaa alkaa värinvaihdos näkyä, mun ihonsävy on muuttunut paperinvalkoisesta punavalkeaan hentoon vaaleanruskeaan.. Ihan vielä ei voida puhua rusketuksesta :D

tosi originaali idea tällä kuvalla
Se Berliinin kaveri on muuten kotoisin Englannista, joten höpötin koko viikonlopun pelkkää englantia, tai paremminkin denglishiä, sen verran tuli saksankielisiä sanoja tuupattua joukkoon. Nyt tilanne on tietysti täysin päinvastainen - toivotin kämppiksille aamulla iloisesti 'Morning!' ihan huomaamatta. Arrrrrgh :D

joku random rakennus, josta tykkäsin
koulun seinässä olevaa taidetta
Täytyy sanoa, että Berliini vakuutti mut ihan täysin - voisin hyvin kuvitella asuvani siellä joskus. Näin Hallesta tulleena on ihan käsittämätöntä, miten kaduilla kuulee monia eri kieliä, varsinkin englantia ja espanjaa (mutta myös paljon suomea!), ihmiset tuntuvat pukeutuvan tyylikkäämmin, joka kadunkulmassa tai puistotien vieressä soittaa taitavia katumuusikoita ja voi sitä erilaisten kauppojen ja ravintoloiden määrää! Ehkä näihin juttuihin suhtautuisi eri tavalla jos ne olisi arkipäivää, mutta ainakin nyt ne toimivat erittäin piristävänä inspiraationa. Ainoa juttu, jota en oikein tajunnut, oli ne neonkeltaiset ja -oranssit kengät vähän joka toisessa jalkaparissa. Oi miksi?

"die reichen werden ärmer und die anderen auch"
auringonlasku berliinissä
Kävin myös Tacheles-taidetalossa, joka on kymmenien taiteilijoiden valtaama rakennus, jossa voi tutustua samojen tyyppien taideteoksiin ja työpajoihin. Nähtävillä on maalauksia, veistoksia, koruja, postikortteja, koriste-esineitä ja niin edelleen, joita voi myös ostaa itselleen. Suosittelen vierailemaan, jos olette kulmilla. Vetäkää vaan ennen rappukäytävää syvään henkeä (joku ei ilmeisesti ehtinyt vessaan asti) ja muistakaa, että talossa valokuvaaminen on kielletty. Taiteilijoita yritetään jatkuvasti häätää rakennuksesta, mutta toivottavasti se ei onnistu, sen verran inspiroiva paikka on kyseessä.

Jotta sellainen reissu, seuraavaa ootellessa :)

PS. Mein naapuriin on muuttanut ihan oikea oopperalaulaja. Säännöllisistä lauluharjoituksesta huolimatta huomattavasti parempi naapuri kuin rakennustyömaa, josta on myös kokemuksia.

17 May 2012

Kuinka monta vaatekappaletta sulla on?

On muuten ihan käsittämätöntä, miten paljon yhdellä ihmisellä voi olla vaatteita! Päätin tänään huvikseni laskea kaikki omistamani vaatteet. Jätin laskematta vaatteet, jotka oon toivottavasti pian saanut myytyä pois tai annettua eteenpäin (aikamoinen kasa, sanonpa vaan). Tällasiin tuloksiin pääsin:

Hupparit, villapaidat ja -neuleet: 15 kpl
Pitkähihaiset paidat: 12 kpl
Lyhythihaiset paidat: 31 kpl
Farkut ja housut: 9 kpl
Mekot: 9 kpl
Hameet: 10 kpl
Leggingsit: 4 kpl
Shortsit: 5 kpl
Kengät: 11 paria
Takit: 3 kpl

Kaulahuivit: 13 kpl, mitä ihmettä?


Ei näillä tuloksilla vielä mihinkään shopaholics anonymousseihin liitytä, mutta silti. Missäköhän välissä ehdin käyttää kaikkia noita 31 lyhythihasta paitaa? Tai kolmeatoista kaulahuivia? Tai kymmentä hametta? Sitäpaitsi miten mulla voi olla ykstoista paria kenkiä? Onneksi oon ollut ostolakossa vuoden alusta alkaen, heh!

Yritän tässä siis parhaillaan päästä isosta läjästä vaatteita eroon, koska en kuitenkaan koskaan pue niitä päälleni, ne vie vaan tilaa ja elokuussa pitäis muuttaakin - en jaksais raahata paria jätesäkillistä turhaa roinaa mukanani pelkästään viemään tilaa siinä uudessa osoitteessa. En edes mielestäni ole kovin shoppailuhullu tai vaatefriikki, mutta niin vaan vaatekaappi pursuilee eikä ovi tahdo mennä enää kiinni. 

Saksassa asuville samankaltaisessa tilanteessa oleville saattaa olla hyödyksi palvelu nimeltä Kleiderkreisel. Kyseisessä kirpputorityyppisessä nettiportaalissa voi myydä, vaihtaa ja ostaa vaatteeita, asusteita ja kosmetiikkaa (maksuttomasti!). Etusivun vaatteiden hinnottelu tosin tuskin vastaa kirpputoreja, mutta portaalista voi löytää edullisiakin aarteita, nimim. kokemusta on (sieltä ne mun vaatteet siis taitaa kaikki olla kotoisin, hehheh)! Toi nettisivu on saksa-asukin pelastus, vaatekirppareita tuntuu täällä olevan tosi harvassa.

Toinen loistava tapa päästä eroon turhista vaatteista ja roinista on Umsonstladen, eli ilmaiskauppa. Linkkasin tuohon Hallen ilmaiskaupan sivut, mutta muissakin Saksan kaupungeissa on samanmoisia liikkeitä, jonne voi raahata vielä käyttökelpoiset mutta itselle turhat tavaransa muita ilahduttamaan. Ilmaiskaupan periaatteiden mukaisesti voi liikkeestä myös ottaa mukaansa ihan mitä tahansa. Osa on vähän mummokamaa, mutta parilla kaverilla on tarttunut mukaan ihan käyttökelpoisiakin juttuja. Itellä on tossa muovipussillinen tavaraa odottamassa seuraavaa Umsonstladen-keikkaa..

Kolmantena keinona olisi tietysti vaatekeräyslaatikot, joista liikkuu vähän epäilyttäviä huhuja. Ilmaiseksi kerätyistä vaatteista peritään korkeat hinnat Euroopan second hand -myymälöissä, ja tuoton pitäisi mennä Afrikkaan, mutta lyhyen kuukkeloinnin (googlailun) tuloksena ei homma taida aina ihan niin pelittää. Jos en turhista tavaroistani muuten pääse eroon, niin kyllä ne sitten sinne UFF:n tai vastaavaan laatikkoon valitettavasti päätyy.


Kulutusmuotiblogeja syntyy kuin sieniä sateella, mutta missäs on ne blogit, jotka inspiroi asustamaan/tuunailemaan vanhoja tylsiä vaatteitaan uusiksi? Joillain pikkujutuilla sais varmasti eloa ja piristystä niihin rytkyihin, joita ei muuten tekisi enää mieli vetää päälleen. 

Laskekaa ihmeessä vaatteenne, vaikka vaan ihan mielenkiinnosta (samalla pystyy kätevästi siivoomaan vaatekaapin, heh), ja kertokaa mullekin tulokset! :)

14 May 2012

Rakas espanjan opettaja...

Ah, just tällasia tilanteita varten tämä blogi on olemassa! Ajattelin taas vähän avautua, tällä kertaa aiheesta espanjan opettaja

Meidän espanjan opettajamme on kotoisia Kuubasta, mutta asustaa Saksassa jo toista vuosikymmentä. En tiedä, millaiset opettajan pätevyydet hänellä on, mutta saksalaista opettajankoulutusta hän ei ole voinut suorittaa, sillä kielitaidossa on vielä hiomisen varaa. Näin on ilmeisesti minunkin kielitaidossani, vaikka miten perfektionistisesti yrittäisin muotoilla lauseeni. "Voisiko joku muu nyt sanoa tuon lauseen oikein, niin että Nanakin oppii saksaa.." on jo legendaariseksi muodostunut sutkautus hänen suustaan. Älkääkä unohtako lisätä lauseeseen runsaasti latinotemperamenttia, sitä nimittäin opettajalta löytyy.

Ensimmäisen kerran tapasin opettajan lukuvuoden alussa, kun menin kysymään kielitaitotasotestin tuloksia. Opettaja kysyi, olinko aiemmin opiskellut espanjaa ja vastasin kieltävästi. Siitäkös opettaja pillastui: "Minähän sanoin, että jos ei ole aiemmin opiskellut espanjaa, ei ole mitään tarvetta näyttäytyä minun luonani! Etkö sinä kuullut sitä?!" Eipä siinä auttanut kuin pahoitella vaivanneensa ja livahtaa paikalta mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin.

Myönnetään, että virheitä luikahtaa helposti puheeseen varsinkin suullisten käännöstehtävien kohdalla. Jotenkin espanja kääntyy ensin suomeen ja vasta sitten saksaan, seurauksena kauniita kielikukkasia: vorletzte'sta esimerkiksi tulee zweitletzte, kun sanomisiaan ei ehdi tarkemmin pohtimaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi toiselta maahanmuuttajalta ymmärtäväisyyttä, eikä järjestelmällistä nöyryytystä koko luokan edessä. Lienee kai  niitä kuuluisia kulttuurieroja (se temperamentti nyt ainakin). Syvä hengenveto, ja eteenpäin!

Oikeiden sanojen vaatiminen ei tosin aina rajoitu vain minuun. Toisinaan oikea käännös sanalle porque on 'koska' ja toisinaan 'sillä' (tai siis saksalaiset vastineet 'weil' ja 'da' tietenkin). Mitäköhän suurta eroa noillakin kahdella sanalla loppupeleissä on? Luulen että tällä opettajalla on jonkinlainen 'haluan-kuulla-vain-tämän-tietyn-vastauksen' -kompleksi, vähän kuin lukioaikaisella psykologian opettajallamme. Vastasipa mitä tahansa, oli hänen reaktionsa: "niin tai siis tarkoitit varmasti, että ....", pisteiden tilalla tismalleen sama sisältö erilailla muotoiltuna.

Edellistunnilla opettaja kertoi taustoja päätökselleen ottaa saksalaisen miehensä sukunimen naimisiin mennessään tyttönimen pitämisen tai kaksoisnimen sijasta: "jos kerran muuttaa ulkomaille niin pitää kyllä sen verran sopeutua, että ottaa itselleen paikallisen sukunimen! Muuten voi samantien painua takaisin sinne, mistä tulikin!". En oikein tiedä, miten henkilökohtaisesti tämänkin lausahdus pitäisi ottaa.. Mikä nimi sitä paitsi edes enää on saksalainen? Saksahan on täynnä saksalaisia, joilla on ei-niin-saksalainen sukunimi!

Mutta ai että, onpa kiva että on tällainen blogi, jossa pääsee päästämään höyryjä pihalle.
Nyt voi taas hymyillä tällaisille kommervenkeille! ;)

Ja toivotaan, ettei se opettaja osaa googlettaa suomalaisia blogeja, tai ainakin että Google Translate ei hallitse mun tooosi nerokkaita sanankäänteitä...

PS. Mulla on niin suuri suu, että tulipa tänään möläyteltyä instituutilla tästäkin aiheesta. Just ku mulla oli paras vaahtoominen päällä niin käytävästä alko kuulua korkkareiden kopinaa - sieltähän se espanjan opettaja saapuikin. Lyödäänkö vetoa, että tää mielipide ei taida enää olla mikään salaisuus :D

11 May 2012


Kipittelin eilen iltasella kotiin ja ottaa räpsäytin parit kuvat matkalla. Yllättävän nättejä otoksia tuli hämärässä vaikka oli vaan tuo minikamera mukana eikä mitään jalustan suuntaistakaan. Minähän luotan sataprosenttisesti kameran voimaan enkä kuvaajan kykyihin, köhköh.. Jouduin vaan leikkaamaan tota allaolevaa kuvaa vähän pöllösti taustan takia, mun kuvankäsittelytaidot on nimittäin yhtä alkeelliset ku kamerankäsittelytaidotkin.

Oltiin eilen kavereiden kanssa yliopiston Länderabendissa, jossa kansainvälisen viikon kunniaksi opiskelijat esittelivät kotimaitansa valokuvien tai perinteisten laulujen, tanssien ja ruuan avulla. Lavalle nousivat Azerbaijan, Bangladesh, Bulgaria, Intia, Slovakia ja monia muita, mutta unta rakastavina häippästiin jo kymmenen aikaan paikalta. Tapahtuman juontajat mainitsivat meidän yliopistossa opiskelevan muistaakseni yli 1400 ulkomaalaista opiskelijaa - siinä joukossa on todistetusti myös yksi suomalainen ERASMUS-opiskelijakin, tai niin ainakin yksi toinen vaihtari kertoi. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen pohja näillä huhuilla on...

Huhuja täällä nimittäin liikkuu jos sattuu olemaan niinkin eksoottinen kuin _pohjoismaalainen_. Törmäsin edellisessä tapahtumassa yhteen kurssikaveriin, joka kysy josko tunnen yhtä Tabetaa, joka opiskelee logopediaa. Öö en? Kyseessä oleva henkilö kuulemma tuntee minut: hän on nimittäin yhden toisen kurssin kurssikaverini entisen kämppiksen kaveri! Menipä serkun kaiman kissaksi, ei mikään ihme etten muistanut tavanneeni tyyppiä ohimennen joskus viime syksyn alkupuolella. Ka jotta semmosta löpinää taas vaihteeksi, miepä lähen tästä nyt rautatieasemaa kohti!



9 May 2012

Älä matkusta Peruun?

Jostain sattuneesta syystä Peru on alkanut kiinnostaa, joten olen alkanut kerätä tietoa aiheesta. Aloitin lainaamalla yhden opuksen yliopiston kirjastosta. Kirja on Eleonore von Oertzen ja Ulrich Goedeking -nimisten heppuleiden kirjoittama Peru vuodelta 2004, mutta kirjan nimeksi sopisi paljon paremmin Perun ongelmat tai Älä matkusta Peruun. Laitetaanpa parit epäsuorat siteeraukset:
  • Rannikolla harjoitetaan paljon  kalastusta, minkä huomaa kyseisissä kalastuskaupungeissa erityisen hyvin omalla nenällään ja siitä, että kalakannat meressä uhkaavat kuolla sukupuuttoon
  • Rannat eivät sovellu uimiseen: rannikon vaaralliset virtaukset voivat vetää uimarin kauemmas merelle ja hiekkarantojen sijasta rannikkoviivaa koristavat aavikosta nousevat jylhät kalliot. Rantakasvillisuutta ei ole.
  • Kokonaiset kaupunginosat voivat olla vaarallisia niille, jotka eivät niissä asu, mutta vaarallisuutta on vaikea tunnistaa pelkästä ulkonäöstä
  • Liikennekaaos on Limassa arkipäivää ja vieläkin hermoja raastavampaa kuin muissa latinoamerikkalaisissa suurkaupungeissa. Paikallisten töihin matkustaminen saattaa kestää tunteja. Nopeajunalinjan rakentaminen jämähti alkuunsa. Niillä, joilla on vähän rahaa, voivat matkustaa bussilla, mikä sinässään on oikea seikkailu: kukaan ei tunnu tietävän, mitä reittiä bussi ajaa, matka kestää tuntikausia ja ihmiset pakataan kulkuneuvoihin kuin sardiinit purkkiin. Taksilla ajaminen on vielä riskantimpaa, sillä kuka tahansa voi liimata taksitarran autoonsa, taksimittareita ei ole olemassa ja taksikuskeilla ei usein ole aavistustakaan siitä, minne hänen pitäisi ajaa.
Kun espanjalaiset valloittajat perustivat Liman eli niin kutsutun "Kuninkaan kaupungin" vuonna 1535, ihailtiin Río Rimacin laaksoa sen miellyttävän ilmastonsa vuoksi. Tämä fataler Irrtum, eli kohtalokas virhe johtui perustamisajankohdasta keskellä kesää. Opin nimittäin myös, että talvella Limassa on garúa, eli loputon tihkusadekausi, jolloin ilmankosteus on käsittämättömän korkea ja tihkusade huolehtii myös siitä, että 16 lämpöastetta tuntuu epämiellyttävän kylmältä. Sade ei kuitenkaan kastele tarpeeksi esimerkiksi maanviljelyskäyttöä varten. Auringon näkemistä ei talvella ilmeisesti muutenkaan tarvitse toivoa, eli vaatteet ei ikinä kuivu ja taloissakin on jäätävää, koska mitään lämmityskeinoja ei ole.


Kaikki ylläoleva teksti on siis von Oertzenin ja Goedekingin kirjasta, mutta en voi uskoa, että todellisuus olisi yhtä harmaa. Myönnetään, että olen vasta sivulla 28, mutta tähänastinen teksti on ollut niin täynnä negatiivisia seikkoja ja positiivisia asioita on saanut etsimällä etsiä (esim. kylmästä vedestä johtuen meressä ei ole haita! Mutta eihän siellä voinut uida muutenkaan..) että vähän alkaa tulla epäuskoinen olo.

siirtymäkuva seuraavaan aiheeseen, heh!
Mutta, perufiiliksissä bongasin aiheeseen sopivasti liittyvän Sarin blogin ja uusimpana postauksena oli tällainen kysymyshommeli, jonka päätin huvikseni täyttää.

1. Jos sinun olisi muutettava ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
Väliaikaisesti muuttaisin melkein minne vaan! Ihan ensimmäisenä tekis mieli testata omia rajojaan Keski- tai Etelä-Amerikassa. Loppupeleissä oon tosin melko eurooppalainen ja jämähdän varmaan tälle maanosalle, mutta kattellaan nyt minne elämä vie.

2. Mitä sellaista kannat mukanasi jota et ikinä jätä kotiin?
Täytyy myöntää, ettei mitään sellasta ole. Paitsi avaimet nyt tietty, ilman niitä en pääsis enää sisälle, mut muuten voisin jättää (ja jätänkin usein) kännykät, lompakot ja kamerat yms kotiin, vaikka ne standardina lojuuki laukun pohjalla.

3. Minne et missään nimessä haluaisi matkustaa?
Jonnekin sotatantereelle (tai vastaavalle), on tää henkikulta kuitenkin sen verran kallis.

4. Mikä on ärsyttävin ilmiö blogimailmassa?
Bloggaajien loputon mollaaminen anonyymisti ilman järjen häivää.

5. Minkä neuvon antaisit 10 vuoden takaiselle itsellesi?
En varmaan mitään. Oon tähän mennessä onnistunu tekemään kaiken melko onnistuneesti, virheineen kaikkineen, haha!

6. Mitä ruokaa et voi sietää ja miksi?
Siedän periaatteessa kaikkia ruokia, oon vaan siirtynyt vähän valikoivampaa ruokavalioon. Tietämättömänä söisinkin kai ihan kaikkea mitä tarjotaan, mutta yritän vältellä eläinperäisiä tuotteita.

7. Mitä tekisit jos saisit tietää että sinulla on joku vaikea sairaus ja elinaikaa 7 päivää?
Heittäisin repun selkään ja lähtisin siltä paikalta Costa Ricaan.

8. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, muuttaisitko jotain?
En yhtään mitään. En omassa henkilöhistoriassani enkä maailman historiassa. Jos kaikki ei olis mennyt niinku meni, meidän maailmamme saattais nyt näyttää ihan eriltä, ja musta tää maailma on kuitenkin ihan kiva paikka. Eletään ennemmin hetkessä kuin menneisyydessä.

9. Lähtisitkö Peruun matkalle tai pidemmäksi aikaa? Miksi? Miksi et?
Joo! Vaihtolukukausi odottaa syksyllä 2013 jos kaikki menee nappiin. Lähtösyinä oman itsensä testaaminen, kielitaidon parantaminen ja kaikki opiskeluun liittyvä kenttätutkimushässäkkä yms, josta tuskin haluatte tässä blogissa lukea ;)

10. Mitä blogeja luet säännöllisesti?
Sivupalkista voi bongata mun suosikit, seuraan myös aktiivisesti muita ulkosuomalais/saksalaisblogeja.

11. Jos voisit pelastaa 3 tavaraa maanjäristyksen takia sortumaisillaan olevasta kodistasi, mitä pelastaisit?
Ulkosen kovalevyn, siinä on kaikki mun valokuvat. Muuten varmaan tietokoneen ja järjestelmäkameran jo pelkästään siks, et ne on ollu kalleimmat hankinnat tähän mennessä. Oikeestaan ainoo merkittävä materiallinen asia mun elämässä on noi valokuvat, muiden menetys ois varmasti surullista mutta siitä pääsis yli. Kuvien menettäminen ois vähän kovempi pala.

randomkuvilla jatketaan: luonto ottaa omansa


7 May 2012

Vaihtohaaveita

Joskus on vaan sellanen päivä, että tekis mieli olla jossain ihan muualla. Älkää käsittäkö väärin - Halle on mun sydämeni koti (heh), mutta tällaisena seikkailun- ja kaukokaipuisena sieluna veri vetää kuitenkin niin kauas kuin pippuri kasvaa. Tai ainakin sinne, missä Kolumbus luuli pippurin kasvavan.

Oon nimittäin suunnitellut vaihtolukukautta Perussa. Muita vaihtoehtoja olisi Kuuba ja Argentiina, mutta luulen että Peru ois eniten se mun juttu. Aikaisintaan voisin lähteä vaihtoon vasta vuoden päästä jo pelkän kielitaidonkin takia, mutta kai sitä sopii nyt jo haaveilla. Ei auta kuin treenata sitä espanjaa...

Kielitaidon treenauksen tekosyyllä olen koko viikonlopun tapittanut Cuéntame cómo pasó -nimistä espanjalaista televisiosarjaa, joka on Suomessakin pyörinyt muistaakseni YLE Teemalla nimellä Francon aikaa. Loistavilla päättelykyvyllä varustetut voivat johdatella sarjan nimestä sen sijoittuvan Francon diktatuurin aikaiseen Espanjaan, päähenkilönä aivan tavallinen keskiluokan perhe. Mielenkiintoinen miljöö höystettynä tavanomaisella perhe-elämällä ja sen kommelluksilla. Kiitos vain Espanjan telkkarille, joka tarjoaa kaikki jaksot täyspituisina netissä myös ulkomaille! Kielenä on tietysti espanja ilman minkäänlaisia tekstityksiä, mutta siinähän sitä oppii.

Sen lisäksi olen ahkerasti kuunnellut espanjankielistä musiikkia. Erityisesti vanhat Shakirat löysivät taas tiensä soittolistalle. Epäluuloisille suosittelen seuraavia kipaleita, täynnä melankoliaa tunnetta: 

Shakira - No (noi hiukset! )

Jotain uuttakin kuunneltavaa olen löytänyt - vähän iloisempia säveliä Perusta:


Nyt kun tässä jakelen vinkkejä, niin tämänhetkinen lempielokuva on ehdottomasti También la lluvia (suomeksi: Sade kuuluu meille, englanniksi: Even The Rain):


Oon kattonu ton leffan jo kolme kertaa ja trailerin ainakin kolmekymmentä kertaa. Mielenkiintoisen asetelman tekee se, että elokuva käsittelee elokuvan tekijöitä, ja elokuvan tekemisestä tehdään myös dokumenttia. Tavallaan kolme elokuvaa yhden hinnalla. Espanjalainen elokuvaryhmä siis matkaa Boliviaan tekemään elokuvaa Kristoffer Kolumbuksen saapumisesta Latinalaiseen Amerikkaan vuonna 1492. Oikeasti Kolumbus ei tosin rantautunut lähellekään Boliviaa, vaan nykyiseen Haitiin, mutta budjettisyistä elokuvan kuvakset ovat Boliviassa. Maassa protestoidaan samaan aikaan (vuonna 2000) väkivaltaisesti veden yksityistämistä vastaan. Näin myös Cochabambassa, jossa filmiporukka yrittää saada elokuvaa purkitetuksi. También la lluvia käsittelee tärkeitä tosielämän aiheita, joista keskeiseksi kysymykseksi nousee:

Miten on alkuperäisväestön oikeuksien laita yli viisisataa vuotta Kolumbuksen saapumisen jälkeen?

Suosittelen lämpimästi! Elokuvat ja sarjat, joissa käsitellään historiallisia aiheita sortumatta tarpeettomaan kuivuuteen kuuluvat ehdottomasti lemppareihini, plussaa tietysti liittymisestä Espanjaan tai Latinalaiseen Amerikkaan. Jos jollakulla on suositella samantyyppisiä leffoja ja sarjoja niin raapustelkaa niitä ihmeessä tonne kommenttiosioon :)


4 May 2012





Oi kesä, kuinka kaipasinkaan sinua.. Anna meille vaan lisää auringonpaistetta! Kuvat on viime viikonlopun Braunschweigin reissulta kun otettiin aurinkoa ja pelattiin sulkapalloa junaradan vieressä olevalla niityllä.

Eilen illalla Joskus tällä viikolla ku kirjottelin tätä tekstiä oli mahtava ukkosmyrsky: taivaalla jyrisi ja vettä tuli kuin saavista. Ei tarvinnut pitää valojakaan päällä, salamat valaisivat ihan riittävästi. Aamuisella vessakäynnillä huomasin kylppärin lattialla neliömetrin kokoisen lätäkön - ikkuna oli tietysti ollut koko sateisen yön auki...

****

Taas olis yks viikko pulkassa. Tai sehän oli jo eilen iltapäivällä pulkassa. Iltasella mentiin instituutin kekkereihin nauttimaan parit oluet ja keskustelemaan elämän tarkoituksen saavuttamisesta ja saavuttamisen tarpeellisuudesta. Sellaset kevyet maailmaa parantavat small talkit siis. Torstaiöisin kahden jälkeen ei muuten enää mene ratikoita, lampsin siis kumppareissa varmaan viis kilometriä kotiin. Ois tietty voinu tarkistaa aikataulut etukäteen, mutta kuka nyt suunnittelee elämäänsä tuntia pidemmälle?


1 May 2012

Visiitti Wernigerodeen

Päivän teema lienee vappu; lukasin tässä nimittäin juuri muiden ulkosuomalaisten kokemuksia vapusta Itävallassa ja Hollannissa. Me suunnattiin vapun aattona Harzin vuoristoon, tarkemmin sanottuna Wernigerodeen. Ajettiin viime Harzin matkalla kaupungin läpi ja päätin silloin, että tänne tullaan vielä takaisin: niin paljon niin kauniita Fachwerk-taloja, rauhaisia kivikatuja ja kirsikkana kakun päällä vielä upea linna kukkulan rinteellä!

Pikkukaupunki näytti eilen tosin vähän erilaiselta: kadut olivat täyttyneet ihmismassoista. Tai pitäisiköhän sanoa noitamassoista. Harzissa vappu nimittäin yhdistetään noitiin, joten melkein kaikki paikalla olleet olivat pukeutuneet noidiksi tai taikureiksi tai muiksi vastaaviksi. Saksassa on kyllä kaikki suomalaisittain ihan nurinkurin: uudenvuodenruokaa syödään jouluna ja pääsiäisnoidat tulevat koloistaan vasta vappuna :D


noita-aiheisen kaupan portsari

Enemmän kuin noitia tuli kuvattua tietysti niitä nättejä taloja. Lämpömittari hipoi kolmeakymmentä astetta, että ihan mielellään töpsyteltiin koko päivä kuvaamassa ympäri pikkukaupunkia, pällisteltiin mitä kekseliäimpiä noitapukuja ja syötiin jäätelöä. Tässä hiukkasen arkkitehtuuria (pitää myöntää, että kuvien tunnelmia häiritsee nuo parkkeeratut autot..):



siellä se linnakin jo siintää!

vielä parit rappuset..

näkymä linnapihalle, jolla vietetään noitakekkereitä

näkymä wernigerodeen linnalta
Pahoittelen haljunvärisiä kuvia, ei tainnut olla kameran asetukset päivän valomäärään sopivia.. Hyvä kun on tottunut itse tähän valomäärään, aurinkorasvaa sai olla lisäämässä puolen tunnin välein :)