29 Apr 2012

Iltareissu pääkaupunkiin

Aloin just etsimään tekstinkäsittelyohjelmaa koneelta, jotta saisin aikaan jotain hyödyllistä opiskelujuttujen tiimoilta, kun hyvä kaverini Zac Erfurtista soitti:

'Hei mä istun tässä autossa suuntana Berliini ja huristan samalla Hallen ohi, 
haluukko tulla mukaan? Illalla ajan takasin.'

Ai haluanko? Kävin Berliinissä viimeksi lukion kanssa vuonna 2006. Sen jälkeen olen asunut kaksi vuotta Saksassa käymättä kertaakaan pääkaupungissa! Korkea aika tutustua metropolin hyörinään siis. Zac tuli hakemaan mut kotoa puolen tunnin varoitusajalla ja kiidettiin Berliiniin tuhatta ja sataa (eli sataaseitsämääkymppiä), koska sillä oli kiire johonkin tapaamiseen. Berliinissä parkkeerattiin tietysti vahingossa jonnekin hevonkuuseen ja jouduttiin kysymään ihmisiltä suuntaneuvoja ja juoksemaan sovittuun tapaamiseen. Urheilua kerrakseen tällaselle laiskamadolle ku minä ;)

Koska aikaa oli vaan pari tuntia, ei ehditty heittämään mitään kunnon nähtävyyskierroksia, vaan hengailtiin jossan Kreuzbergin lähettyvillä tutustumassa toisenlaiseen Berliiniin. Suurkaupungin vilinä ja monimuotoisuus oli silti käsinkosketeltavissa ja tulin siihen tulokseen, että uusintareissu on tehtävä niin pian kuin mahdollista. Oi että niitä monia eri kieliä, vähän erikoisempia ravintoloita ja kauppoja ja ihmisten paljoutta!

suihkulähde ties-missä

aterioitiin herkullista ruokaa intialaisessa

berliner siegessäule; huristeltiin tosta autolla ohi

random metroasema


26 Apr 2012

Aupair - helpoin tie ulkomaille

Tulin tuossa edellistä postauksta edeltävän postauksen kommenttiboksissa hehkuttaakseni aupairoimista hyvänä keinona muuttaa ulkomaille. Mistään muusta keinosta mulla ei tosin olekaan kokemusta, että sen puoleen erittäin subjektiivinen väittämä, mutta listataanpa silti muutamia aupairoimisen etuja:

1) Muutto ulkomaille on vaivatonta: saa katon päänsä päälle, päivittäiset ruoka-ateriat ja ympärillä on ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat ottaneet velvollisuudekseen auttaa sinua minkä tahansa ongelman kanssa - oli se sitten kielen oppiminen tai kunnollisen hammaslääkärin löytäminen. Ainiin ja vähän taskurahaakin tienaa samalla.

2) Työ on leppoisaa: lapset eivät oman kokemukseni mukaan ole kovin vaikeita käsitellä (poikkeuksia tietysti löytyy, ja niitä huonoja päiviä) ja kotitöitä osaa tehdä jokainen. Käytännössä mun tehtäviin kuului alakerran neljän huoneen imurointi kerran viikossa ja iltapalapöydän raivaaminen pari kertaa viikossa. Muita aupairin tehtäviäni oli yhden lapsen viihdyttäminen arkiaamupäivisin (leikkimistä, kävelylenkkejä, piirtämistä, leipomista, askartelua). Toisessa perheessä tehtäviini kuului lähes ainoastaan ruokaostosten tekeminen kerran viikossa ja lasten kouluun vienti ja koulusta haku arkipäivisin. Melkein hävetti se joutilaisuus :D

3) Edellisiin kohtiin liittyen: aupairina pystyy taatusti keskittymään kielen oppimiseen! On itsestäänselvää, että aupair osallistuu kielikursseille, joten perheen on annettava siihen myös mahdollisuus. Perheen ei ole pakko maksaa kielikoulua, mutta olen tavannut niitäkin, jotka sponssaavat opinnot. Lisäksi perheessä asuessa on mahdollisuus puhua paikallista kieltä 24/7.

nää lumihepat oli siistein juttu ikinä!

Ja tasapainon vuoksi pari ei-niin-kivaa seikkaa:

1) Aupairina asutaan töissä. Hommaa riittäisi loputtomiin asti ja huono omatunto kolkuttaa, jos ignoroi astianpesukoneen tyhjennyksen tai lattialla lojuvat ulkovaatteet. Lapset ei ymmärrä sellaista kuin 'anna aupairin olla vähän rauhassa', vaan haluavat leikkiä kellon ympäri, eikä niille aina henno sanoa 'ei'. Seurauksena voi olla työahdistusta, lääkkeeksi suosittelen aktiivista sosiaalista elämää kodin ulkopuolella.

2) Jos aupairiksi lähtee oman itsenäistymisensä jälkeen, saattaa perhe-elämä tuntua joskus turhauttavalta. Itse asuin ensimmäisen ja toisen aupairoinnin välillä 1,5 vuotta itsenäisesti Helsingissä ja kotouduttuani toiseen aupair-perheeseen piti ensin totutella siihen, että tekemisistään ja menemisistään on hyvä tiedottaa kanssa-asujilleen (vaihtoehtoisesti jopa kysyä heidän mielipidettään asiasta..).

lapsityövoima on kätevää kun aupairin tekee mieli herkkuja.

Jos aupair-homma Saksassa kiinnostaa, suosittelen valitsemaan saksankielisen perheen. Kulttuurishokki olisi ehkä pienempi suomalaisessa perheessä, mutta homma vaan on niin, ettei saksan kieltä tule yhtä aktiivisesti harjoiteltua, jos kotona on mahdollista (tai jopa suositeltavaa) puhua suomea. Huhupuheet kertovat myös, että suomalainen työmentaliteetti on vähän eri tasoa saksalaisen kanssa: saksalaisessa perheessä saattaa päästä vähemmillä kotitöillä ;)

Omat kaksi perhettäni löysin netistä (tai oikeastaan perheet löysivät minut). Ensimmäisen kanssa olin yhteyksissä pari kuukautta ennen Saksaan muuttoa, toisella kerralla kesti perheen löytämisestä Saksaan muuttoon tasan kaksi viikkoa. Perheet olivat keskenään todella erilaisia, mutta molempiin olin tosi tyytyväinen, mitään suurempia ongelmia ei koskaan ollut.

me oltiin huippu tiimi! legot taustalla tottakai.
Kuvassa siis tokan perheen hoidokki 2v, ekan perheen lapset oli jo 8- ja 10-vuotiaita. Näytän ehkä vähän nuutuneelta kuvassa, mutta se johtuu vaan siitä, että aupairina on velvollisuus datailla yömyöhään tai hillua ulkosalla puolenyön paremmalle puolelle asti. Yksi hyvä puoli lisää aupairoimisessa on se, ettei tarvitse suuremmin laittautua töihin, riitti kunhan sai olemuksensa sängystä ylös. Näitä kuvaustilanteita varten olis tietty voinu vähän ehostaa vaikka noita silmänalusia, mut samapa tuo.

24 Apr 2012

Pastellivärejä


vaaleanvihreää!
vaaleanpunaista!
Viime päivinä on taas tapahtunut vaikka mitä. Lauantaina oltiin harrastamassa vanhaa tuttua dyykkausta tässä lähikulmilla. Saksassa dyykkaaminen on muuten ihan toista lajia kuin Suomessa: täällä kaikki roskikset on aidattu parimetrisellä metalliaidalla, jonka päällä on piikit. Joskus aitaa on kattonakin, roskapöntöillä on oikein kunnon häkki siis. Tähän asti ollaan saatu puuhastella ihan rauhassa, mutta viime kerralla joku miesääni alkoi huutelemaan meille pusikosta, että aikoo soittaa poliisit. Lähettiin aika nopeesti kälppimään. Dyykkaus on ehkä vähän kummallinen harrastus, eikä kai ihan laillistakaan, mutta mun mielestäni syötäväksi kelpaavat elintarvikkeet kuuluu parempiin suihin eikä roskiksiin. Mitään pilaantuneita ja mädäntyneitä juttuja en kuitenkaan syö, no worries.

rakastan näitä vanhoja rakennuksia..
Eilen olin menossa kaverille ja soitin niitten kerrostalon summeria. Ovi loksahti auki, kipittelin portaat ylös ja menin avonaisesta asunnon ovesta sisään. Sulkeassani ovea takanani huomasin kaverini hankkineen uuden sohvan eteiseen. Samalla tajusin koko eteisen sisustuksen muuttuneen viime kerrasta (josta oli jo pari päivää aikaa, myönnetään) ja keittiöstä minua tervehtimään tuli täysin tuntematon mies. Olin mennyt väärään asuntoon! Oli siinä hekottamista, tuskin sain naurultani selvitettyä tilannetta sille miehelle: neljännen kerroksen asunnon sijaan olin mennyt kolmannen kerroksen vastaavaan! No mikäs siinä, rappukäytävä kaikui mahtavaa röhönaurua kun nousin portaita oikeaan kerrokseen.

.. ja näissä vanhemmissa ratikoissa on myös sitä jotain.
Ylläolevan kuvan ratikka ei liity tapahtuneeseen, mutta:
Tänään istuskelin ratikassa yliopistolta kotiin, kun kuljettaja yhtäkkiä poistui pysäkillä ratikasta mutisten 'ich bin wenig begeistert' (en ole kovin innoissani). Parin ikuisuudelta tuntuvan minuutin kuluttua kuljettaja palasi ratikkaan ja matka jatkui normaalisti. Koko episodin aikana kukaan ei uskaltanut hiiskahtaa sanaakaan, taidettiin kaikki olla ihan ymmyrkäisinä tapahtuneesta eikä kuljettaja kertonut, mistä kenkä puristi. Oli vähän aavemainen tunnelma. Kotimatkalla kävelin täällä asuinalueella sellasen miekkosen ohi, joka kantoi molemmissa käsissään monta uutuuden kiiltävää naisten käsilaukkua. Mihinköhän se oli matkalla?

Nyt pitäisi alkaa lukemaan yhden luennoitsijamme kirjoittamaa 500-sivuista kirjaa espanjan kielestä Aasiassa ja Oseaniassa. Kuka tiesi, että Filippiinit ja Mariaanit on entisiä Espanjan siirtomaita? No en minäkään. Joka päivä oppii jotain uutta, mutta en ole ihan varma, onko tarpeellista tutustua aiheeseen ihan noin monen sivun verran, heh. Tästä pääsen uskomattoman aasinsillan kautta esittelemään paria meidän kirjastoa, sieltähän se kirja on kotoisin:

etnologian laitoksen ja orientaalisen instituutin kirjasto. luit oikein. KIRJASTO. näyttää linnalta..

yliopiston pääkirjaston makasiinien sisällä. tsuumaile lattioita, on meinaan aika käheet kaakelit.

vanhoja kortistokortteja.


21 Apr 2012

Turvapaikan hakijoista Suomessa ja Saksassa

Olen tällä viikolla harjoitellut myöhässä olemista (integraatio kunniaan!), köpötellyt lähimaastossa valokuvaamassa ja istunut kavereilla katsomassa reissukuvia Japanista. Ideaaliratkaisu koulustressiin on nimittäin löytynyt: kun tekemistä on niin paljon ettei tiedä mistä aloittaisi, ei kannata aloittaa ollenkaan. Sen sijaan on hyvä lampsia ympäri kaupunkia, tutustua uusiin ihmisiin tai vaikkapa sivistää itseään esitelmällä turvapaikanhakijoiden tilanteesta Saksassa. Ajattelin ovelasti sujauttaa naapurustokuvien väliin pari vertailuluontoista faktaa aiheesta:


Suomessa turvapaikanhakijoilla on lupa liikkua hakuaikana koko Suomen alueella.
Saksassa liikkumista on rajoitettu kaupungeittain tai alueittain (Landeskreis/Bundesland). Jos turvapaikanhakija haluaa vierailla toisen osavaltion alueella (esimerkiksi sukulaisten luona), tulee hänen täyttää loma-anomus. Anomus voidaan hylätä. Ilman loma-anomusta alueelta poistunutta uhkaa sakko. Toistuvasti ilman lupaa alueelta poistunutta uhkaa rikosprosessioikeus.


Suomessa turvapaikanhakija saa työskennellä oleskeltuaan kolme kuukautta maassa, jos hän omistaa passin. Ilman passia työnhaku on mahdollista kuuden kuukauden maassa oleskelun jälkeen. Työlupaa ei tarvitse erikseen hakea.
Saksassa turvapaikanhakija ei saa ensimmäisen vuoden aikana työskennellä. Vuoden maassa oleskelun jälkeen turvapaikanhakija saa hakea työlupaa.


Suomessa turvapaikanhakija oppii suomen kieltä vastaanottokeskuksessa. Kurssiin osallistumatta jättämisestä voi seurata taloudellisen tuen vähentäminen.
Saksassa vain pakolaisaseman saaneet saavat (ja heidän täytyy) osallistua saksan kielikurssille. Muiden tulee itse huolehtia kielen oppimisesta käymällä esimerkiksi maksullisilla kielikursseilla.

Maahanmuutto ja integraatio on musta mielenkiintoisia aiheita, joita voisin tutkia ja pohtia tuntikausia. Pitää myöntää, että ylläolevat kohdat laittoi miettimään tilanteen toimivuutta kussakin maassa nyt ja miten sitä mahdollisesti voisi parantaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Kandin lopputyön aihe tais löytyä, heh.

----

Ja sitten kevyempiin aiheisiin: päätin eilen maalata kenkäni akryylivärillä silmiinpistävän tumman sinisiksi. Oikean sävyn nappaaminen valokuvaan oli vaikeaa, mutta kuvitellaan alla näkyvä sävy vielä pari kertaa intensiivisempänä. Tuli oikeesti makeet popot! Kengännauhat vähän tönkkööntyi väristä, mutta eiköhän niihin vielä solmun saa. Ja akryylivärihän lähtee vedellä pois, eli toivotaan kuivia kelejä...


Ja lopuksi Hallen Marktplatz ('toriaukio') eilen kello seitsemän aikoihin auringonlaskun ja kuuluisien viiden torninsa kera. Siinä istuskeltiin kaverin kanssa kaupungintalon portailla ja syötiin keksijäätelöä, nami. Rakastan tätä kaupunkia!

Turvapaikkatekstin lähteet: Saksa: Pro Asyl, Suomi: Migri.fi

18 Apr 2012

Positiivisia ja negatiivisia juttuja Saksassa

Mun pitää kirjoittaa kotiessee aiheesta kulttuurishokki. Eipä olisi napimpaa ja mielenkiintoisempaa aihetta voinut tulla kohalle. Näin jokamattina katsottuna ei Saksan ja Suomen välillä ole kovinkaan suuria kulttuurillisia eroja. Verrataanpa tilannetta vaikka Suomen ja ihan minkä vaan Aasian maan tai vaikkapa vaan Italian kanssa, on kulttuurieroja jo roimasti enemmän. Niitä eroja kuitenkin on, olipa kyse mistä tahansa vieraasta maasta.

Tietysti pitää ottaa huomioon, että jo pelkästään Saksan rajojen sisällä on myös suuria kulttuurieroja, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Saksan välillä. Omat kokemukseni pohjautuvat suurimmilta osin pohjoisen Saksaan, ja niitä ajattelin pari listata tähän:

Nämä on kivoja:

Saksalaiset ovat keskimääräisesti sosiaalisempaa, avoimempaa ja ystävällisempää porukkaa kuin kotimaani kasvatit. Kaupoissa tervehditään ja hyvästellään aina, samoin esimerkiksi lääkärin vastaanottohuoneeseen odottavat tervehtivät sisään tulleita. Uusiin ihmisiin tutustutaan mielellään, oltiinpa sitten torilla, yliopiston luokkahuoneessa tai kotibileissä. Small talk on jokaisen hallussa, joten juttuun pääsee nopeasti ja vaivattomasti, mutta se ei silti ole stereotyyppisen amerikkalaisen ylitsevuotavan kohteliasta, vaan aidon kiinnostunutta kyselyä ja keskustelua. 

Paikallinen alkoholikulttuuri tarkoittaa lähinnä paria olutta juttelun tai seurapelien lomassa eikä Suomesta tuttuja örvellyskännejä. Autoliikenne on kohteliasta: vaikka autoillessa päätyisi hankalaan tilanteeseen, löytyy kanssa-autoilijoilta useimmiten kärsivällisyyttä ja tilaa annetaan; suojateiden tarkoitus on se, että autot pysähtyvät ja odottavat kunnes jalankulkijat ovat ylittäneet tien.

Tähän väliin pitää korjata yksi yleinen stereotypia saksalaisista: saksalaiset eivät ole täsmällisiä. Suomalaisen aikakäsityksen omaavana saan usein odotella kymmenestä minuutista puoleen tuntiin tapaamispaikalla. Itsehän olen aina kymmenen minuuttia etukäteen paikanpäällä.. Oma täsmällisyyteni on tosin viime aikoina alkanut osoittaa merkkejä omiin opintolinjoihin sopeutumisesta - etnologit ja hispanistit tunnetusti omaavat joustavan aikakäsityksen ;)

Näitä en vieläkään tajua: 

Tupakointi kahviloissa ja yökerhoissa sekä asunnoissa on tupakoitsemattoman näkökulmasta melko hermoja raastavaa, mutta Saksassa täysin normaalia. Samaan aikaan Suomessa taistellaan siitä, pitäisikö parveketupakointi kieltää. Heh. Olisin enemmän kuin onnessani, jos täällä siirryttäisiin ulkotiloihin tupruttelemaan. Ei enää löyhkäisi vaatteet ja hiukset illanvieton jälkeen.

Saksa on paljon hierarkisempi maa kuin Suomi, mikä näkyy teitittelyssä ja titteleiden käytössä. Kaikkia tuntemattomia täysikäisiä ihmisiä, joilla ei ole kaveripotentiaalia, teititellään: tarjoilijoita, myyjiä, opettajia, naapureita, kavereiden sukulaisia, hammaslääkäriä... Toisia opiskelijoita, kaverin kavereita tai sisaruksia ei sentään teititellä. Puhuteltaessa käytetään sukunimeä ja mahdollisesti myös titteliä (siinä on yliopiston professoreilla tekemistä, kun yrittävät opetella lausumaan ja kirjoittamaan mun 11-kirjaimisen suomalaisen sukunimen). Edellisessä asuinpaikassani juttelin lähes päivittäin naapurien kanssa, joiden etunimiä en edelleenkään tiedä. Hyvienkin tuttavien kanssa voidaan teititellä vuosikausia, ennenkuin vanhempi osapuoli tarjoaa sinuttelumahdollisuutta. Kättely kuuluu arkipäivään ja sitä harrastetaan lähes kaikkien kanssa.

Vaikeinta Saksassa on sopeutua elokuvien ja television dubbaukseen. Töllötintä ei onneksi suuremmin tule katsottua, koska en moista omista, mutta leffateatteriin olisi joskus kiva mennä. Myönnetään, että paikalliset dubbaukset ovat ammattitaitoisesti tehtyjä (hyviä vertauskohteita löytyy esimerkiksi Baltian maista), mutta jokin niissä alkuperäisäänissä ja -kielissä kuitenkin viehättää niin paljon, että tulee boikotoitua dubbileffoja.

Alkuperäisessä kulttuurierolistassani oli vielä monta muuta prota ja kontraa, mutta eiköhän näitä tässäkin jo ole. Olisi mielenkiintoista kuulla muiden ulkosuomalaisten kokemuksista, olipa uusi kotimaa sitten mikä tahansa.

16 Apr 2012

Mielikuva vs todellisuus

Mielikuva tulevista kuukausista, kun lukujärjestyksessä komeilee vain 14 viikkotuntia:

jäätelöä, auringonpaistetta, grillausta joen rannalla, chillailua

Todellisuus, kun jokainen professori tiivistää kolmen vuoden opiskelumateriaalit yhteen lukukauteen:

esseitä, referaatteja, asiatekstejä, tieteellistä tutkimusta, yliopiston kirjastoa


12 Apr 2012

Säätiedotus, olkaa hyvät!

Saksalainen sananlasku: 

Der April macht was er will.
= Huhtikuu tekee mitä lystää.

Ja niin se kyllä on. Silläkin uhalla, että tästä tulee säätiedotusblogi: viikonloppuna oli aurinkoista, mutta jäätävän kylmää. Taisi sataa hiukan luntakin. Eilen oli ilmantakkia-keli ja tänään tuli vettä kuin saavista. Nyt ei tosin sada... Viime viikonloppuinen hyvä sää hyödynnettiin tietysti heti ja pyöräiltiin Braunschweigin kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa napsailin allaolevat kuvat. Pitää vaan yrittää riemuita tästä loputtomalta tuntuvasta sadesäästäkin: sen jälkeen luonto kukoistaa ja puut vihertyvät.




PS. Saksassa toimii nyt Spotify, kolmen vuoden odotuksen jälkeen! Latinorytmit tulille!

9 Apr 2012

Kurssivalinnat toiselle lukukaudelle

Jaahas, nyt on sitten lomailtu tarpeeksi ja yliopisto saa taas alkaa. Kaksi ja puoli kuukautta mitäköhän-edes-tein-sen-koko-ajan on takana ja paljon mielenkiintoisia juttuja edessä. Ensi lukukautena tulen inspiroitumaan seuraavilla luennoilla:
  • Johdanto uskonnon etnologiaan
  • Johdanto talouden etnologiaan
  • Museon kulissien takana *
  • Espanjan kieli maailmanlaajuisesti
  • Kieli- ja kulttuurikontakti
  • Kulttuurien välinen kommunikointi
Lisäksi pänttään espanjan kieltä neljä tuntia viikossa. Koko homma lähtee käyntiin huomenaamulla kello kahdeksan - olisikohan aika tarkistaa, minne sitä pitää silmät ristissä oikein raahautua..

Ai kappas, meidän näköjään olisi pitänyt lukea joku valmistava teksti aamun ensimmäistä luentoa varten. No kellohan on vasta kymmenen illalla, kyllä tässä vielä ehtii..

* EDIT: Päätin sittenkin jättää menemättä tuolle kurssille. Porukka oli niin museoituneen näköistä, että ei tarvinnut käydä kuin ovella kääntymässä kun jo päätin painua takaisin kotiin.

4 Apr 2012

Askarteluprojekti


Käytiin tässä menneellä viikolla Sammlerstubessa. Kyseessä on liike, joka ostaa kuolinpesiä ja myy käyttökelpoiset tavarat eteenpäin. Bongasin sieltä monta musta-valkoista valokuvapostikorttia Prahasta, pari kaunista lasinalusta ja vanhan kaapin - kaikki yhteensä muutamalla hassulla eurolla. Kaappi tosin kaipasi vähän huoltoa: revin päällysmuovin irti ja pesin ja puunasin kaapin liimajäänteistä. Tarkoitus olisi vielä lakata tai vahata kaappi, kunhan saan jostain sopivia aineksia lainaksi.

Askartelu- ja sisustusprojekteista toisenlaisiin harrastuksiin: huomenna vedetään kaksi viisaudenhammasta irti ja aion parannella tulevaa hamsteriposkeani vanhan kunnon Dwarf Fortressin äärellä. Myötätunnosta itseäni kohtaan aloitan pelaamisen jo tänään. Seikkailu kutsukoon!