30 Mar 2012

Yliopistoon hakeminen Saksassa

Ajattelin väsätä vähän kattavamman tekstin yliopistoon hausta Saksassa, kun törmäsin ensimmäiseen kiinnostuneeseen tässä vähän aika sitten. Kyseessä on siis koko tutkinnon suorittaminen Saksassa saksan kielellä. Oma hakuprosessini ajoittui kevääseen 2011, eli kaikki tieto ei ole tuoretta eikä edes parhaassa muistissa, mutta ehkä tästä on silti jollekin apua.

Kielitaito 

Kaikista tärkein asia opiskelun kannalta on tietysti kielitaito. Saksalaisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin voi saksankielisille linjoille hakea vain, jos riittävästi kielitaidosta on esitellä todisteita. Jos ei ole sattunut käymään saksankielisiä kouluja Suomessa tai ei puhu äidinkielenään saksaa, tulee kysymykseen TestDaF-kielikoe. Kokeen voi suorittaa eri kaupungeissa ympäri maailmaa (varsinkin monessa eri Saksan kaupungissa) useamman kerran vuodessa: koepäivämäärät ja etenkin tulospäivämäärät kannattaa tarkistaa reippaasti etukäteen netistä ja varata itselle sopiva koepäivä. Etukäteen varaaminen on erittäin tärkeää, sillä kussakin kaupungissa kokeeseen osallistuvien lukumäärä on rajoitettu. Kokeeseen ilmoittaudutaan TestDaFin nettisivulla ja ilmoittautuessa maksetaan kielikokeen maksu (viime vuonna se maksoi minulle 175€).

TestDaFin lisäksi on olemassa myös DSH-kielikoe, jonka läpäistyä voi aloittaa opiskelut yliopistossa. Koe voi olla hyvä kakkosvaihtoehto, jos ei läpäise TestDaFia. Kuulemani ja tekemieni harjoituskokeiden mukaan DSH on tosin vaikeampi ja se hyväksytään vain siinä yliopistossa, jossa kokeen on tehnyt. TestDaF sen sijaan hyväksytään kaikissa tai ainakin lähes kaikissa Saksan yliopistoissa ja korkeakouluissa. Kielikokeeseen kannattaa varautua C1-tason kielitaidolla, jos ei halua riskeerata läpipääsyä. Suunnitellessani opiskelua Saksassa oma kielitaitoni oli noin B2-tasoa, mitä paranneltiin puolen vuoden yksityisopetuksessa eräässä kieliakatemiassa. Tarvittaessa voin kirjoittaa vielä lisää kielikokeista, mutta jatketaan nyt hakuprosessilla. > TÄÄLLÄ lisää TestDaFista! :)

Yliopiston valinta

Oma hakuprosessini lähti sopivan opintolinjan löytämisestä. Hyväksi apuvälineeksi totesin DAAD:n hakukoneen: hakuehdoksi voi antaa opintosuuntauksen, koulutuspaikan tai vaikka vain opetuskielen. Itselleni tuli jossain vaiheessa selväksi, että haluan välttämättä opiskella etnologiaa tai antropologiaa, joten niillä hakusanoilla etsittiin sopivaa yliopistoa. Ilman kyseistä hakukonetta en olisi ikinä keksinyt opiskella Hallessa, kaupunki on nimittäin melko tuntematon saksalaisillekin.

Muutamassa Saksan osavaltiossa pitää opiskelusta maksaa Studiengebühren-lukukausimaksuja. Esimerkiksi Niedersachsenissa saa yliopistossa opiskelusta pulittaa 500 euroa lukukaudesta, eli tuplaten vuodesta. Minun ja monen muun mielestä moinen on ihan älytöntä puuhaa, joten tärkeäksi hakuehdoksi muodostui lukukausimaksuttomuus. Viime aikoina moni osavaltio on heittänyt hyvästit lukukausimaksuille: hyvä yleiskatsaus tilanteesta löytyy Wikipediasta, mutta suosittelen tarkistamaan vielä tapauskohtaisesti toiveyliopiston nettisivuilta. Lisäksi tulee opiskelijan maksettavaksi myös Semesterbeitrag-maksu joka lukuvuodesta (nähtävillä samaisessa Wikipedia-taulukossa). Maksuun sisältyy oppilaskuntamaksu, usein paikallisen julkisen liikenteen käyttöoikeus ja ties mitä muita yliopistohommeleita, kuten maksuton asianajajapalvelu meidän yliopistossamme. Semesterbeitrag vaihtelee hurjasti vajaa sadasta eurosta kolmeensataan euroon.

Hakukaavakkeet

Kun opintolinja(t) ja yliopisto(t) ovat selvillä, on aika tarkistaa hakuajat ja alkaa kerätä kokoon tarvittavia hakupapereita. Suosittelen siis varautumaan tuskastuttavaan paperisotaan, reippaaseen rahanmenoon ja toistuviin vierailuihin erilaisten viranomaisten luona. Paperit tulisi olla jo muutamaa kuukautta ennen hakuajan umpeutumista koossa, sillä niiden työstäminen byrokratian rattaissa kestää pitkän aikaa

Lähes kaikki ulkomaalaisen ylioppilastutkinnon omistavat hakijat eivät hae suoraan yliopistoon (kuten saksalaiset tekevät), vaan heidän tulee lähettää hakupaperinsa uni-assist -palveluun, joka tarkistaa hakupaperit, laskee hakijoille saksalaisen keskiarvon ja toimittaa paperit eteenpäin yliopistoihin. Poikkeuksia sääntöön on tietysti olemassa, eli jälleen suosittelen lukemaan sivuston tarkkaan läpi ennen toimimista.

Itse lähetin uni-assistille seuraavat paperit:

* oikeaksi todistettu kopio ylioppilastodistuksen käännöksestä
* oikeaksi todistettu kopio lukion päättötodistuksen käännöksestä
* oikeaksi todistettu kopio suullisen englanninkielen ylioppilaskoetodistuksen käännöksestä
* oikeaksi todistetut kopiot kaikkien edellisten alkuperäisversioista
* alkuperäinen (!) saksankielen todistus TestDaF (oikeaksi todistettu kopio ei riittänyt!)
* kopio passin kuvasivusta ja ylimääräinen passikuva (max. 6kk vanha)
* uni-assistin täytetyt hakupaperit (neljä sivua, joka yliopistolle erikseen omat hakupaperit)
* joko maksukuitti uni-assist -maksusta tai tämä kuponki täytettynä
* paperilappunen, jossa käy ilmi omat yhteystiedot (sähköpostiosoite, puhelinnumero ja etanakirjeosoite)

Mitkä paperit uni-assistille pitää lähettää, riippuu siitä, mitä hakee opiskelemaan ja minne hakee opiskelemaan. Eri yliopistoilla ja opintolinjoilla on eri vaatimukset; saatetaan tarvita mahdollisesti englanninkielen virallinen testi TOEFL, käsinkirjoitettu ansioluettelo tai ylimääräisiä passikuvia. Esimerkiksi etnologiaa varten tarvittiin todistus kahden modernin vieraan kielen erittäin hyvästä taitamisesta (omalla kohdalla käytännössä englanti + suomi + ruotsi ylioppilastodistuksessa). Tarkista siis sekä yliopiston että uni-assistin sivut. Liian monta paperia ja todistusta on aina parempi kuin puuttuva paperi! :)

Uni-assistin hakupaperit, joissa kysytään kaikkea maan ja taivaan väliltä, löytää täältä. Jokaista yliopistoa/korkeakoulua kohti tulee siis täyttää erikseen omat neljä lappusta. Uni-assistilla on myös nettipalvelu, jonne rekisteröidytään tilanteen seuraamista varten. Nettipalvelussa on mahdollista täyttää samat kupongit toistamiseen ja lähettää ne jo etukäteen uni-assistille. En ole varma, lyhentääkö se papereiden käsittelyaikaa mitenkään, mutta lähetin silti omat paperini aikoinaan etukäteen netin kautta. Paperiversiot tulee silti lähettää postitse uni-assistin toimipisteeseen, sillä ilman allekirjoitusta hakemusta ei käsitellä saatika lähetetä eteenpäin.

Tietysti uni-assistin palveluista pitää myös maksaa, kuinkas muutenkaan. Maksun suuruus riippuu siitä, minkä maan kansalainen on ja miten moneen yliopistoon hakee. Itse hain vain yhteen yliopistoon, joten maksettavaksi tuli yhteensä 43€. Lisää palvelun maksuhommeleista tällä sivulla.

Tarkempaa tietoa hakupapereista

Todistusten käännättäminen saksan kielelle tulee tehdä virallisilla kääntäjillä. Kannattaa lähettää tarjouspyyntö useampaan kääntöfirmaan: tarjouksia kolmen todistuspaperin kääntämisestä tuli 140 eurosta 340 euroon. Omat todistukseni käännätin dito Sprachenservicella. Tilaus kävi kätevästi netin kautta ja valmiit kappaleetkin olisivat lähettäneet kotiin asti, mutta koska kyse oli kuitenkin suuresta rahasummasta, halusin varmuuden vuoksi käydä maksamassa ja hakemassa paperit paikan päältä.

Ylläolevassa listassa mainittu 'oikeaksi todistettu' on oma taitolajinsa. Uskomatonta mutta totta, sitä varten on jopa oma nettisivunsa. Suosittelen olemaan tarkka näiden pikku hienouksien kanssa: Saksassa leimojen on oltava pyöreitä ja allekirjoitusten sinisellä tai mustalla kuulakärkikynällä kirjoitettuja. Käytännössä alkuperäisten todistusten kanssa marssitaan Saksassa Einwohnermeldeamtiin, eli siihen samaan toimistoon, jossa ilmoittaudutaan kaupungin asukkaaksi. Einwohnermeldeamtissa alkuperäiset todistuksen kopioidaan, kopioihin lyödään leimat päälle ja allekirjoitukset alle ja koko hommasta pitää maksaa jonkun verran. Suosittelen ottamaan varmuuden vuoksi passin tai henkilökortin mukaan, muistaakseni ne tarkistivat vielä senkin, että olen papereiden laillinen omistaja. Suomessa oikeaksi todistamisen voi tehdä käsittääkseni Saksan suurlähetystössä (mikä lienee merkittävästi kalliimpaa, tästä ei ole omaa kokemusta). Itse maksoin muistaakseni yhteensä noin 15e kaikkien papereiden oikeaksi todistamisesta.

Kun paperit on koossa, ne sujautetaan kirjekuoreen ja pistetään mieluiten kirjattuna lähetyksenä uni-assistin toimipisteeseen. Saksan sisäinen kirjattu lähetys maksaa jotain kolmen euron paikkeilla. Seurasin netissä lähetystä ja sen saavuttua perille alkoi jännääminen uni-assistin nettiportaalissa siitä, puuttuuko jokin tärkeä paperi, onko joku leimoista väärän muotoinen tai värinen ja ehtivätkö paperit ajoissa yliopistoon. Kun kaikki uni-assistin osalta on kunnossa ja paperit on lähetetty eteenpäin yliopistolle, alkaa jännääminen siitä, hyväksyykö yliopisto opiskelijaksi.

Keskiarvorajat

Käytännössä useimpiin opintolinjoihin on vapaa pääsy tai keskiarvoraja. Edellisten vuosien keskiarvorajoja voi katsoa yleensä yliopiston nettisivuilta ja oman saksalaisen keskiarvonsa voi laskea tämän kaavan avulla (scrollaa milkkish:n postaukseen asti). Laskin oman keskiarvoni viime vuonna tuon kaavan avulla ja se täsmäsi uni-assistin laskemaan keskiarvoon, eli kaava lienee edelleen voimassa. Lisäpisteitä, eli paremmat mahdollisuudet päästä sisään, voi saada keräämällä Wartesemestereitä. Kaikki lukukaudet ylioppilaaksi pääsemisen ja yliopistolle kirjautumisen välissä ovat odotuslukukausia; mitä enemmän, sitä paremmat mahdollisuudet päästä yliopiston opiskelijaksi. Suomessahan systeemi toimii toisinpäin (tai toimi ainakin joskus): suoraan lukiosta yliopistoon mennessä saa lisäpisteitä.

Maksut yhteensä ja ajankäyttö

Koko hakemus tuli siis kielikokeineen kaikkineen kustantamaan vajaa 400€. Lisäksi maksoin puolen vuoden saksankielen yksityisopetuksesta yhteensä melkein 900€. Oppitunnit maksoin kuukausittain aupair-palkastani (aupairien minimipalkka Saksassa on 260€/kk) ja byrokratiamaksuja varten minulla oli säästöjä edellisen kesätyöpaikan palkoista. Ihan ilmaista puuhaa haave ulkomailla opiskelusta ei siis ole.

Aikaa hakuprosessin alusta opiskelun alkuun meni melkein vuosi. Aloitin kielikokeeseen treenaamisen kieliakatemiassa marraskuussa 2010 ja tein kokeen huhtikuussa 2011. Alkuvuodesta 2011 käännätin todistukset ja täyttelin hakupapereita. Kaikki kaavakkeet lähetin uni-assistille muistaakseni kesäkuun alussa ja tieto opiskelupaikasta tuli heinä-elokuun vaihteessa. Itse opiskelu alkoi lokakuussa.

Jos tuli mieleen kysymyksiä, saa niitä mieluusti esittää kommenteissa tai formspringissä, vastaan parhaan tietoni mukaan :)

28 Mar 2012

Kesän ekat grillijuhlat!


Eihän tällä säällä kehtaa olla sisällä. Koko Halle tuntuu heränneen talviunesta ja kaupungin puistot ja nurmikot ovat täyttyneet piknik-porukoista, kortin- ja sulkapallon pelaajista, auringonpalvojista ja grillaajista. Meidän kaveripiirin uusi lempipaikka on joenrannan nurmikenttä, jolla yhtenä päivänä grillailtiin kasvisfolionyyttejä auringonlaskuun asti. Pitää myöntää, että meidän grilliviritys oli aika hasardi: kolmijalkaisen grillin kaksi jalkaa oli poikki. Päätettiin sitten katkasta se kolmaski jalka ja haettiin kiviä grillin alustaksi. Oltiin myös unohdettu kaikki mahdolliset tulentekovälineet kotiin, joten kierreltiin ympäri puistoa pyytämässä ihmisiltä sytkäriä lainaksi. Useampaan kertaan tietysti. Eihän me saatu sitä grilliä ensi yrittämällä syttymään..

Aijoo, ja ostin aurinkorasvaa. Ei enää tomaattinaamaa tänä kesänä!




24 Mar 2012

Dredenissä

Dresdenin vanhankaupungin torneja
Nanan budjettimatkat osa kaksi ilmoittautuu! Piipahdin tässä alkuviikosta muutaman päivän vierailulla Dresdenissä, etten vaan vahingossa pääse sammaloitumaan paikoilleni. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa meni nopeasti kaupungista toiseen suhaillen (Halle-Erfurt-Braunschweig-Dresden). Yksi opiskelukaveri on kotoisin Dresdenistä, joten paikallisen oppaan kanssa päästiin tutustumaan niihinkin kaupungin nurkkiin, joihin normituristi ei eksy. Seikkailumielisinä kiipeiltiin katoille ja puihin ja käveltiin yhtenä päivänä yhteensä reippaat 15 kilometriä ensin kaupungille ja sitten ympäri kaupunkia. Eräänä iltana syötiin puolentoista euron vegaani ruoka-annos brittimuusikon esittäessä juomalauluja hämyisessä nurkkapubissa, jonne pääsi sisälle hakkaamalla ovea nyrkillään tarpeeksi lujaa. Tällaisella tapahtumalla on oma nimensä: Küfa, eli Küche für alle, moista voi bongailla muistakin Saksan kaupungeista.

Tässä kuvassa kiipeillään puussa: oon toi kummallinen hahmo vasemmalla. Mun yläpuolella keikkuu Adrian.
ja tässä kipitellään kohti kaupunkia.
Matkan kohokohta oli ehdottomasti se, kun käveltiin mattimeikäläisinä kaduilla ja yhdestä talosta hyppelehtii meidän luokse nuori nainen ja kysyy, että voitaisiinko me kantaa sen IKEA-ostokset sen ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan asuntoon; talossa kun ei ole hissiä, hän on ensimmäisillä kuukausillaan raskaana ja nelistään homma kävisi paljon nopeammin. Töllisteltiin siinä ensin vähän hölmistyneinä, mutta eihän meillä parempaakaan tekemistä ollut. Kun tavarat oli saatu kannettua ylös, se nainen halusi välttämättä tarjota meille oluet. Siinä sitten hörppäiltiin keskipäivän kaljat tuntemattoman naisihmisen parvekkeella ja keskusteltiin lasten kasvatuksesta. Onnistuin siinä samassa jopa polttamaan naamani auringossa ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Onnistunut reissu!

23 Mar 2012

Tippukiviluola

Viime viikonloppuna tuli vietettyä keväistä päivää vähemmän aurinkoisissa merkeissä tippukiviluolassa. Braunschweigin ja Hallen välimaastossa on nimittäin Harzin vuoristo, jonka alueella on josjonkinmoista nähtävää, mukaan lukien tippukiviluolia, yleisölle avoimia kaivoksia, lukuisia vaellusreittejä, vesiputouksia ja köysiratoja. Tippukiviluolakierros oli lyhyempi kuin odotin, sillä suurin osa luolastosta on rauhoitettua lepakkoaluetta, mutta näkemistä ja kokemista riitti silti. Opas tiesi kertoa vaikka mitä luolien muodostumisesta, niiden eläimistöstä ja kivistöstä.

Kuvia ei virallisen ohjeistuksen mukaan saanut ottaa, mutta tulipa räpsittyä muutama otos silti. Se olikin tosi huomaamatonta puuhaa, Canonin järkkärit pitää ihan tajutonta meteliä ja luolissahan ei perinteisesti kaiu..



Tämän päivän ilouutisiin kuuluu se, etten enää ole paperiton. Uuden passin hankkiminen Suomessa on nimittäin puolet halvempaa kuin Saksassa (Suomessa uusi passi maksaa 54€, Saksassa Suomen suurlähetystöstä haettu passi taas 120€), joten lähdin vähän kikkailemaan rahansäästön toivossa. Hain siis uutta passia ollessani Suomessa helmikuussa. Toimitusaika oli kuitenkin pidempi kuin Suomen visiitti, joten lähetin vanhan passin Saksasta Suomeen kirjattuna lähetyksenä, joku muu haki uuden passin vanhan passini kanssa ja lähetti uuden passin Saksaan kirjattuna lähetyksenä. Tämä jännitysnäytelmä kesti useamman viikon, jonka aikana olin kyllä aika liemissä. Saksassa on nimittäin Ausweispflicht eli henkkaripakko: jokaisen saksalaisen on pakko viranomaisten kysyessä pystyä todistamaan henkilöllisyytensä. En ole varma, koskeeko henkkaripakko myös ulkomaalaisia, mutta jotenkin se tuntuisi loogiselta. Ajokortti on muuten ihan turha kapistus viranomaisten kanssa, epävirallisena henkkarina esim. alkoholin ostoon se kuitenkin käy.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ensi viikolla menen esittelemään uutta passia ulkomaalaisvirastolle, jotta ovat tyytyväisiä, ja seuraavan kerran murehditaan passijuttuja vasta vuonna 2017!


16 Mar 2012

Maakuntamatkailua

Harrastettiin eilen maakuntamatkailua, kohteena lähistön tuppukylä. Sieltä löytyi kaunis kartanopiha kirkkoineen, vanha hautausmaa muratteineen, paljon auringonpaistetta, kesän ensimmäinen jäätelö ja pieniä kukannuppuja. Ja kuusitoista lämpöastetta. Mahtava reissu!

muuripuu vasemmalla
palleroita puissa ja keltainen pallero taivaalla
pieniä krookuksia ja lumikelloja on nyt joka puolella. vihdoin kevät!
Nyt kun talven ruokavarastoja ei voi enää piilotella villapaitojen ja talvitakkien alla, on kai alettava tekemään jotain niiden kadottamiseksi... Voihan mömmö.

14 Mar 2012

Kasvihiusvärikokeilu

Toteutin eilen sisäistä viherpiipertäjääni värjäämällä hiukset kasvipohjaisella hiusvärillä. Ei peroksidia, ammoniakkia, synteettisiä värejä, hajusteita tai muita keinotekoisia mömmöjä. Sen sijaan vehnäproteiinia, hennaa, saksanpähkinän kuorta, kahvia, punajuurta ja sen semmosia. Ihan mielenkiintoinen kokeilu.

Tarkoitus oli oikeastaan kasvattaa vanhat värjäilyt pois ja rakastua omaan luonnolliseen hiusväriinsä ja kantaa sitä ylpeydellä, mutta ketunmarjat. Se vaan on niin, että mun omaa luonnollista väriäni voisi parhaiten kuvata sanoilla 'likainen tummanblondi' tai 'maantie' tai 'ennenaikainen harmaantuminen'. Sellainen epämääräinen harmaanruskeanblondin sekoitus. Katsokaa vaikka edellisen postauksen kuvan juurikasvua. Boaah.

Kemialliset väriaineet ovat vahingoittaneet näitä hiuksia jo tarpeeksi viimeisen yhdeksän vuoden aikana ja luin netistä, että kasvipohjaiset värit kuulemma vielä hoitavat hiusta värjätessään. Marssin lähimpään hiusväriainekauppaan ja ostin parhaalta näyttävän paketin. Valinta osui saksalaisen kosmetiikkayrityksen Santen kestoväriin nimeltä Terra.

tällasta mössöä siitä tuli
Hiusväripaketti sisältää jauhepussin, käsineet ja suihkulakin. Jauhepussin sisältö pitää sekoittaa joko kiehuvan veden, mustan teen tai punaviinin kanssa, riippuen siitä, miten intensiivinen värituloksen toivotaan olevan. Seoksesta tulee puuromaista miellyttävästi maalta tuoksuvaa mössöä, joka isketään jäähtymisen jälkeen päähän. Voin kertoa, että kokeneellakin tee-se-itse -värjääjällä voi olla vaikeuksia saada mössöä pysymään päässänsä, eikä kokkaroitumaan tai valumaan lattialle/vaatteille/pesualtaaseen yms. Harjoitusta vaan, ja ahkertaa siivousintoa. Kun mömmö on hyvin levitetty ja hierottu hiuksiin, peitetään koko komeus suihkulakilla ja pyyhkeellä ja annetaan vaikuttaa toivotusta värin tummuudesta riippuen pari tuntia. Aikaa saa hyvin kulumaan esimerkiksi siivoamalla pesuhuonetta... :D Parin tunnin päästä sotketaan vielä suihkutilakin mömmöä hiuksista pois huuhdellessa.

hurraa, ei enää harmaata juurikasvua!
Pitää sanoa, että olen tyytyväinen värjäystulokseen ja tulen vastedes aina värjäämään tukkani kasviväreillä. Aikaa vievää puuhahan tuo oli, mutta eipä tarvinnut hengitellä kemikaalihöyryjä. Harmahtava juurikasvu on nyt tipotiessään ja tuli taas kokeiltua jotain uutta.


12 Mar 2012

Uutuus: kommentointimahdollisuus!

Ta-daa!

Tervetuloa vanhaan blogiin uudessa osoitteessa! Uusiin, moderneihin ominaisuuksiin kuuluu mm. kommentointimahdollisuus, jonka siis onnistuin tuhoamaan vanhasta blogista enkä valitettavasti ikinä pystynyt tuomaan takaisin. Nyt kun tällä blogilla on todistetusti jopa kaksi (!!) suomenkielen taitoista lukijaa, tunnen velvoitteekseni tarjota kommenttiboksin. Olkaa hyvät!

Lisäksi uusi osoite vähentää huomattavasti hiusten repimistä näytön tällä puolella, kun ei tarvitse taistella miljoonan eri Google-tunnuksen kanssa. Lämpimät kiitokset siis tietojätille, joka päätti yhdistää juutuupit ja plokkerit samojen tunnusten alle, jotka eivät kuitenkaan sovi yhteen sähköpostitunnareiden kanssa. Ongelma on nyt ratkaistu ja voin taas nukkua yöni rauhassa, heh.

Uuden blogiosoitteen kunniaksi ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia fanitapaamisesta Erfurtissa - vihdoinkin pääsin yhteiskuvaan lapsuuteni lempiohjelmaa (heti Muumien jälkeen tietysti) tähdittäneen kanssa!

(Tässä oli joskus kuva minusta ja Nukkumatista, mutta internet nielaisi sen uumeniinsa :<)

1 Mar 2012

Kaksi vuotta Saksassa

Tänään tuli täyteen tasan kaksi vuotta asumista Saksassa, juhuu! Ensimmäiset kahdeksan kuukautta vietin Kielin lähellä aupairina vuosina 2008-2009 (onpas siitä jo aikaa). Noin vuoden mittaisen Suomessa asumisen jälkeen muutin Braunschweigiin vuoden 2010 lopussa samoihin hommiin, mutta eri perheeseen. Kymmenen kuukauden lapsenkaitsemisen jälkeen löysin viime syksynä tieni tänne Halleen, jossa oon jo asunut puoli vuotta. Kyllä se aika vaan lentää, justhan mä vasta kirjotin ylioppilaaksi..

Tähän mennessä oon asunut Bundeslandeissa Schleswig-Holstein, Niedersachsen ja Sachsen-Anhalt. Jo kolme osavaltiota takana (enää kolmetoista jäljellä!) ja suunta on näköjään koko ajan etelämpään, mihinköhän sitä tulee opiskelujen jälkeen muutettua?