26 Dec 2011

Anteeksi, väärä numero


Joulupäivien iloksi ajattelin jakaa itseäni koko eilisen päivän naurattaneen tapahtuman. Sain nimittäin aamutuimaan sangen kummallisen puhelun. Numero oli tietysti entuudestaan tuntematon, suuntanumeron tunnistin paikalliseksi. Toisessa päässä puhui möreä ja melko krapulaisen oloinen miesääni. Keskustelumme meni suunnilleen näin:

- Hei, mä vaan halusin toivottaa sulle hyvää joulua!
- Kiitos, kiitos. Kuka siellä on?
- No minä!
- Jaaaaa kukahan se minä on?
- Eiks tää ookkaan Claudia?
- Ei oo..
- Ai.. (hiljaisuus) ..mutta sulla on niin kiva ääni, että toivotan sulle silti hyvää joulua!

Oli siinä naurussa pidättelemistä!

21 Dec 2011

Tänään oli hyvä päivä


Varoitus: luvassa silkkaa hehkutusta elämän ihanuudesta.

Mulla on vaan tänään sellainen päivä, että kaikki on mahtavaa. Näitä päiviä on tosin melko usein. Silmäpusseista ja perunasalaateista huolimatta mun elämä on nimittäin just tässä ja nyt parhaimmillaan!

Tiistait on yleensä niitä zombeilupäiviä, joina laahustan yliopiston opetustilasta toiseen kello aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja lasken minuutteja siihen hetkeen, että pääsen romahtamaan takaisin sänkyyni. Tänään oltiin kuitenkin jo joulutunnelmissa: espanjan kielikurssilla pidettiin jouluherkkunyyttäreitä (itse vein sinne joulutorttuja, jotka katosivat nopeasti parempiin suihin) ja kirjallisuustieteiden professorin mielestä oli parempi idea pitää keskustelutunti vapaasti valittavista aiheista kuin käydä läpi espanjan kirjallisuushistoriaa. Sopi mulle.

Yliopisto loppui jo kaksi tuntia aikaisemmin, koska tuutori oli päättänyt aloittaa joulunvieton ajoissa ja kadota maisemista. Kotimatkalla satoi ensimmäistä kertaa kunnolla lunta tänä talvena. Mikä sen ihanampaa kuin kävellä kotiin valkoisten lumihiutaleiden leijaillessa ympärillä. Rakastan tallustella Hallen kaduilla ja ihailla 'sitä jotain', joka vetää mua tässä kaupungissa puoleensa. Tämä tuntuu siltä oikealta omalta kaupungilta, siltä paikalta, jossa mun kuuluisikin olla.

Paras oli kuitenkin vasta edessä: kotona odotti eteisen lipaston päällä postipaketti Suomesta! Parin viime viikkoina saapuneen paketin jälkeen en odottanut enää mitään, joten tämä tuli täysin yllätyksenä. Joululahjakääröjen lisäksi paketista löytyi joka ulkosuomalaisen selviytymistarvikkeita: suomenkielistä lukemista ja suomalaisia herkkuja. Näkkileipää, hapankorppuja, salmiakkia ja Fazerin sinistä on nyt hyvin varastossa seuraavien kuukausien ajaksi. Suurkiitos pakettien lähettäjille, joulutunnelma on taattu!


19 Dec 2011

Saksan kielitaitoni


Ensimmäisen ihka oikean Formspring-kysymyksen kunniaksi ajattelin väsätä kokoon oikein kunnollisen vastauspostauksen. Tulee ainakin perusteellinen vastaus! Lisää kysymyksiä otetaan myös mielellään vastaan :)

"opiskeletko saksan kielellä? kuinka paljon olit Suomessa opiskellut saksaa ja miten tunnet/tunsit aluksi pärjääväsi saksalla?"

Koko hommahan lähti siitä, että olin lukiossa opiskellut saksaa kaksi vuotta ja kirjotin jopa B3-saksan ylioppilaskirjoituksissa (E sieltä tuli). Lukion jälkeen halusin kotikonnuiltani Suomen maaseudulta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja lukuisten sattumien kautta päädyin Saksaan aupairiksi. Vietin siihenastisen elämäni parhaat kahdeksan kuukautta kahden lapsen isosiskona saksalaisessa perheessä. Tehtäväni oli tosin puhua englantia perheen lasten kanssa ja tarkoitus oli palata Suomeen opiskelemaan, joten en vaivautunut matkaamaan viikoittain puolta tuntia kielikurssille. Ensimmäiset neljä kuukautta höpötinkin pelkkää englantia, mutta jossain vaiheessa uskaltauduin kokeilemaan saksaakin.

Suomeen palattuani puhuin ihan kelvollista, mutta epätäydellistä arkisaksaa aksentilla höystettynä. Opiskelu kotimaassa ei luonnistunut suunnitelmien mukaan ja päätin melko spontaanisti muuttaa takaisin Saksaan etsimään sitä aidan vihreää puolta. Kaksi viikkoa päätöksestä asuin ja työskentelin toisessa aupair-perheessäni tavoitteena parantaa saksan kielen taito sellaiselle tasolle, että voin aloittaa opinnot täällä.

Kymmenen lisäaupairkuukautta ja puoli vuotta saksan yksityisopetusta (sekä paljon byrokratiaa ja rahaa) myöhemmin puhun pääasiassa virheetöntä saksaa ja opiskelen kandin tutkintoa kokonaisuudessaan saksaksi. Ei tämä kielellisesti katsottuna mitään lastenleikkiä ole, mutta juuri näitä haasteita tulin tänne etsimäänkin :)

Päivitys vuoden opiskelun jälkeen:

Arkikielestä akatemiseen saksaan siirtyminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Ensimmäisen vuoden aikana kielitaitoni kehittyi aivan älyttömästi. Aluksi kirjoitin luentojen muistiinpanot aina kahteen kertaan, koska välissä oli suomea, englantia ja satoja virheitä. Kirjoittamisen ja lukuisten yliopistotekstien lukemisen avulla pystyin treenaamaan kielitaitoa huomattavasti. Vuoden opiskelun ja kahden vuoden Saksassa olemisen jälkeen kielitaidostani ei yleensä enää huomaa, että olen ulkomaalainen (tarkkaavaisimmat luulee mun olevan kotoisin jostain toisesta Bundeslandista). Standardisaksa sekä helpoimmin ymmärrettävissä olevat murteet ei tuota mulle enää mitään vaikeuksia. Oikeat artikkelit unohtuu välillä edelleenkin, mutta mitäs pienistä :)

14 Dec 2011

Terveisiä jättikokoisilta silmäpusseilta!

Hommahan on niin, että lauantaista asti ei ole suuremmin tullut nukuttua. 

Lauantaina vietettiin nimittäin tupaantuliaisia (uskomatonta, mutta mun piti tarkistaa tää sana oikein sanakirjasta), ja saksalaisittain ilta jatkui reippaasti seuraavan päivän puolelle. Viimeiset vieraat hätisteltiin kyllä jo kolmen jälkeen, mutta yövieraiden kanssa tuli rupateltua pitkälle aamuun. Samaisten yövieraiden kanssa noustiin enemmän tai vähemmän virkeinä vähäisten unien jälkeen ylös siivoamaan ja kaupungille.

Iltasella tuli poikaystäväni parinsadan kilometrin päästä kylään. Ilta vaihtui yöksi ihan huomaamatta ja aamulla oli aikainen herätys yliopistolle. Poikaystävän oli tarkoitus mennä oppisopimushaastatteluun (kyseinen opintomuoto on Saksassa todella yleinen), mutta minun ollessa yliopistolla olivat kämppiksenikin lähteneet asunnosta ja mennessään laittaneet oven viimeisen päälle säppiin niin, ettei sitä saanut sisäpuolelta enää auki. Sinne meni siis se haastattelu. Voitte uskoa, että otti päähän..

Poikaystävän lähdettyä takaisin kotiinsa maanantaina aloitin viimeistelemään tiistaina palautettavaa tieteellistä kotiesseetä. Siinä vierähtikin, hauskaa kun oli (sarkasmivaroitus!), useampikin tunti. Nukkumaan pääsi siis vasta yön pikkutunneilla ja herätys oli tietenkin välittömästi kukonlaulun jälkeen. Mutta elämäni ensimmäinen vieraskielinen tieteellinen kotiessee on vihdoin valmis ja palautettu, ja olen mahdottoman ylpeä saavutuksestani!

Tiistaina kitkuttelin 11-tuntisen yliopistopäivän läpi pienillä päikkäreillä kirjastossa (hups vaan). Viimeisellä luennolla joku ilmoitti, että meidän instituutillamme on joulukekkerit ihan kulman takana, joissa on tarjolla ilmaista ruokaa. Lieneekö ollut jonkinlainen kollektiivinen opiskelijavaisto, mutta lauseen viimeiset kaksi sanaa toimivat taikasanan tavoin ja meitä lähti suurehko porukka vaeltamaan kohti annettuja koordinaatteja. Jouluruoka maistui ja hetken päästä joku kaivoi esille kitaran. Siinähän se ilta taas meni leppoisaa musiikkia kuunnellessa ja uusiin kanssaopiskelijoihin tutustuessa - unesta vaan ei ollut tietoakaan.

Tämä on siis oodi hyville unille, joista tulen tästä päivästä asti nauttimaan ainakin koko loppuviikon!

8 Dec 2011

Suomesta ikävöin...


Näin tyylikkään akateemisesti myöhässä haluaisin vielä muistaa erään tietyn maan itsenäisyyspäivää viime vuoden tavoin: haikailemalla muutamien materialistisuuksien perään.

Seuraavat asiat vaan ovat Suomessa melkoisen mahtavia.

1. Jo viime vuonna mainitut tyynyt. Nukkumiseen tarkoitetun tyynyn järkevimmät strategiset mitat ovat 55 x 65, eivätkä suinkaan 80 x 80. Onkohan saksalaisten päät suurempia vai mistä tässä oikeen on kyse? Kaiken kukkuraksi suomalaiset tyynyliinat ovat auttamattomasti liian pieniä näille jättityynyille.

2. Supermarkettien liukuhihnat. Ne kun loppuvat armottomasti heti kassaneidin kohdalle. Voi niitä lukemattomia kertoja kun olen seissyt hiki otsalla kassalla ja yrittänyt vauhdilla pakata ostoksia ja ojentaa rahaa samaan aikaan, pakata lisää ja vastaanottaa vaihtorahaa, jotta pääsen seuraavien asiakkaiden ja heidän ostoksiensa alta pois. Toki on olemassa pari poikkeusmarkettia suomalaisittain normaalein liukuhihnoin, mutta niitä on harvassa..

3. Jouluruoka. Vietän tänä vuonna ensimmäisen jouluni Saksassa: kaksi edellistä Saksajoulua on jostain kumman syystä tullut livahdettua Englantiin. Sain äskettäin tietää, että tyypillistä paikallista jouluruokaa ovat nakit ja perunasalaatti. Siis mitä? Nakit ja perunasalaattihan kuuluvat uudenvuoden menyylle! En nyt ihan porkkanalaatikkoa ja karjalanpiirakoita odottanutkaan, mutta että nakkeja ja perunasalaattia..

Kolme esimerkkiä riittänevät siitä, että kyllä sitä kotimaata tulee ikävöityäkin. Toistaiseksi on kuitenkin selvitty hyvin pikku kummallisuuksista huolimatta, joten eiköhän täällä tulevaisuudessakin viihdytä. Paitsi ensi kerralla Suomessa vieraillessa tuon kyllä normaalikokoisen tyynyn tuliaisena itselleni.



1 Dec 2011

Sairaskertomus

Kello puoli kuuden uutiset, hyvää iltaa.

Viime aikoina olen lähinnä ollut kipeänä. Ikävästä yskästä huolimatta jatkoin urhoollisesti yliopistolle menoa, kunnes jouduin poistumaan lähes jokaiselta luennolta mahtavan yskäkohtauksen saattelemana. Siis sellaisen yskäkohtauksen, että en pystynyt yksinkertaisesti lopettamaan yskimistä, ja yskin niin kauan, että koko naamani muuttui kirkaanpunaiseksi ja silmiäni kehystivät tummanpunaiset läikät. Erittäin viehättävä näky, sanon vain.

Kun seuraavana aamuna oikea korvanikaan ei enää suostunut yhteistyöhön, vain päätti tukkeutua lopullisesti ja viedä kuuloaistin mennessään, päätin raahautua lääkäriin. Nyt parantelen itseäni korvatippojen ja yskäntippojen ja antibioottien kanssa. Tai parantelen ja parantelen, käyn siis normaalisti luennoilla ja huomenna menen intoa puhkuen töihin. Ei tällaisia pikku vaivoja saa päästää lannistamaan niin helpolla. Sitäpaitsi pystyn nyt loistavasti samaistumaan flunssaisten kuulovammaisten ihmisten elämään. Tärkeä kokemus siis tämäkin.